keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Skypessä kuultua

16-vuotias pelaa Civilizationia kaverin kanssa ja höpöttää jatkuvasti skypeen sille kaverille. Sitten kuuluu kysymys, joka on saattanut kuulua joskus myös vaikkapa Valkoisessa talossa:

"Hei... hetkonen! Miks me ollaan noiden arabien kanssa sodassa?"

tiistai 10. lokakuuta 2017

Ei-niin-hyvä alkuviikko, mutta loman odotuksessa

Hyvän ja tehokkaan sunnuntain jälkeen alkuviikko tuntuukin sitten rämpimiseltä: työmotivaatio, käyttöraha ja riittävä aika valmistautua muutaman päivän päästä toteutuviin reissuihin tuntuvat olevan hukassa.

Ehkä se tästä.

Me ollaan siis torstaina lähdössä vaihto-oppilastamme tapaamaan pohjoiseen Italiaan muutamaksi päiväksi, puoliso, nuorimmainen ja minä. Sillä aikaa täällä käy olemassa puolison sisko, muun muassa katsoo että 16-vuotias pakkaa fiksusti omalle jalkapalloreissulleen - joka alkaa ennen kuin palaamme kotiin. Puoliso ei välttämättä tule edes kotiin asti ennen kuin jatkaa työreissulle Hollantiin. Minä vien syysloman puolivälissä nuorimmaisen vielä mummulle. Ja sitten pitäisi vielä järkeillä, mennäkö itsekin pariksi päiväksi Rovaniemelle siinä välissä - vai ottaisiko kotona levon kannalta.

maanantai 9. lokakuuta 2017

Hyvä sunnuntai

Meillä on harvoin yhtä rauhallista viikonloppua kuin kulunut viikonloppu oli. Oli siinä jotain pieniä paikallisia menoja, mutta itse pystyin melkein koko ajan olemaan kotosalla ja jopa tekemään ei-välttämättömiä asioita, kuten pelaamaan Menolippua.

Ja sunnuntain pystyi pitämään sellaisena kuin sunnuntai on hyvä vähintään kerran kuussa pitää. Ehtii kunnolla päivittämään kalenterit, ja setvimään mitä alkavan viikon päivinä tapahtuu. Miettiä, mitä minäkin päivänä syötäisiin ja mitä ruoka-aineita siis tarvitaan. Käydä kaupassa. Selkkoa esiin lasten talvivaatteet ja kirjoittaa ostoslistan tarvittavien talvikenkien ja -takkien osalta.

Ehtii hiukan siistiä huushollia. Vaihtaa muutamat lakanat (olen jo muutaman vuoden ymmärtänyt mitä Vuosaaren aikanen naapuriystäväni, viiden lapsen äiti, tarkoitti kun puuskahti ettei ymmärrä mikä häneen meni, kun rupesi vaihtamaan kaikkien perheenjäsenten lakanoita samana päivänä). Ja puhtaita pyyhkeitä vessoihin. Järjestämään keittiön pintoja esille. Vähintään kurkistaa pihalle, ehkä hiukan haravoidakin.

Arkiviikko on huomattavasti helpompi aloittaa kun talo ja kalenteri ovat auttavassa järjestyksessä, vaatteet ja astiat puhtaina ja kaapeissa ruokaa. Harmi että tähän tilaan pääsee korkeintaan joka neljäs sunnuntai.

Poltergeist

Meidän isolla autolla on ennenkin ollut hullunkurisia vaivoja. Ensinnä tulee mieleen muutaman vuoden takainen tööttiongelma (auto tööttäsi aina kun ratti kääntyi, jos pakkasta oli yli 25 astetta).

Viime viikolla tuli esiin jonkinlainen poltergeist, joka tykkää kuunnella kovalla nuorisomusiikkia. Puoliso oli kahteen otteeseen tullut autolle töittensä jälkeen, ja auto oli soittanut kovalla Loop -kanavaa, vaikka radio oli pois lähtiessä ollut ollut pois päältä (ja virrat olivat poissa jne). Mysteeri!

Loppuviikosta kävin nukkumaan alakerran makuuhuoneessamme ja ihmettelin pitkin aamuyötä kun joku naapuri soittaa musiikkia niin kovalla. Ja vielä enemmän ihmettelin, kun sama meno alkoi seuraavana iltana kun olin käymässä nukkumaan. Kuuntelin jytää aikani, ennen kuin nousin ylös, laitoin kengät jalkaan ja lähdin aika ärtyneenä pihalle ottamaan selvää kuka ja missä. Oven avatessa ei kuulunut mitään. Jumputus alkoi vahvistua, kun kävelin pihatietä kadulle... jonka varteen olimme pysäköineet automme, siihen makuuhuoneen ikkunan alle. Ei kamala! Se oli taas se meidän bussi, joka jyski ja jytisi keskellä yötä niin että kuului varmaan kaikkiin naapureihinkin!

Ja se oli varmaan soittanut edellisen yönkin!

Juoksin aika kiireesti sisälle hakemaan auton avaimet ja irrotin radion paneelin kokonaan irti. Tämä temppu on nyt koetettu muistaa tehdä, aina kun on auto laitettu jonnekin parkkiin.

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Elämä muuttuu, hiljalleen

Lainasin vanhimmaiselle autoa päiväksi. Hän lähti ajamaan pikkusiskoaan koululle, ja takapenkille kömpi myös toinen lukiolaisemme.

Päivemmällä otimme tunnin omaa aikaa puolison kanssa, ja kävimme ihan oikeassa lamppukaupassa valitsemassa yövalon. Puhuimme siitä, missä asumme 12 vuoden päästä, kun kukaan lapsista ei enää ole kotona. Jäämmekö Jyväskylään (jonne kumpikaan ei oikein aidosti tunnu kotiutuvan) vai menemmekö Helsinkiin tai Rovaniemelle tai jonnekin ihan muualle. Asummeko useammassa osoitteessa tilanteen mukaan. Onhan siihen aikaa, mutta toisaalta ajasta 12 vuotta sitten ei tunnu olevan niin loputtoman kauan. Melko vapauttavalta tuollainen hypoteettinen pohdinta ainakin tuntuu.

Apollinaire sanoo: "Elämä muuttuu pysähtyneiden aaltojen vuorovesi".

tiistai 3. lokakuuta 2017

Laahus

Onko siitä nyt kaksi vai kolme vuotta, kun nyt 16-vuotiaan futistreeneihin ilmestyi valmentajaksi palavasilmäinen nuori mies, joka huonolla suomen kielellä ilmoitti että jos kaveria kiusaa harkoissa, se on sitten heti sata punnerrusta.

Pojathan söivät välittömästi uuden valmentajan kädestä, senhän arvaa. Ja se futisvuosi olikin kerrassaan hieno. Jalkapallon ja urheiluharrastuksenkin suhteen, mutta etenkin joukkueen hengen, murrosikäisten poikien kasvun ja hyvän esikuvan seuraamisen suhteen. Viime syksynä futisseuralla ei jostakin syystä ollut varaa pitää ko. valmentajaa leivissään, ja hän joutui etsimään uuden seuran jossa työskennellä (veikkaan jonkinlaista riitautumista). Lopputulema? Noin kaksi kolmasosaa joukkueen pojista siirtyi myös toiseen seuraan, eikä suinkaan lähtenyt kilvoittelemaan eri tasoisista B-junioripaikoista tässä entisessä seurassa.

Sehän meni hyvin.

Oma poika sinnitteli pari kuukautta ennen kuin antoi periksi ja lähti myös tuttuun joukkoon, olkoonkin että uusi seura ei kerta kaikkiaan ollut sen tasoinen johon valmentaja tai pojat olisivat olleet tyytyväisiä. Ja toiminta oli pääosin naapurikunnassa.

Eilen oli ollut tämän syksyn joukkuepalaveri, ja puheenaoleva valmentaja apuvalmentajineen oli esittänyt vaihtoehtoja. Vahvimmaksi näytti nousseen sellainen, jossa valmentaja lähtee rakentamaan ihan uutta futisjoukkuetta taas uuteen, tällä hetkellä vain futsalia pelaavaan seuraan.

Ilman kristallipalloakin voisin sanoa, että jos ja kun näin käy, valmentajan perässä siirtyy taas kokonainen laahus poikia. Pojilla ei ole seurauskollisuutta - mutta on halu pelata, ja koiramainen uskollisuus omalle valmentajalle. En osaa pitää sitä pahana, vaikka hiukan nolottaakin perheemme vuoden kestänyt asiakkuus tämän yhden seuran riveissä.

Erhe II

Menin perjantaina aamulla ihmeen aikaisin kirjastolle kirjoittamaan. Ihmettelin, kun ala-aulassa kuhisi väkeä ja porukka kantoi isoja kirjanippuja sylissään. INTO -KUSTANNUS JAKOI POIS ILMAISIA KIRJOJA! Voi hyvänen aika. Kamalan hankala oli raahata kirjoituspisteelle koneen ja muun omaisuuden lisäksi myös viidentoista yhteiskunnallisesti kantaaottavan kirjan pino!

Ja kuka nämä kaikki edes lukee?

On siis sellaista matskua kuin Suomen somalit, Eläimet yhteiskunnassa, Euroopan radikaali oikeisto ja Suomi öljyn jälkeen.