Niin, meillä on nyt tämmöinen. Lunta on onneksi vähemmän... Kuten näette, rintamamiestalohan se siinä, mutta en aio alkaa täällä märehtiä salaojaratkaisuja, remonttitarpeita tai muutakaan rmt-harrastajille ominaista, älkää peljätkö. Suomalainen tyyppitalo (tai Kalevi-sedän sanoen Lex Vennamo -talo) on minulle tutumpi kuin synnyinkotini konsanaan. Olen ollut semmoisessa perhepäivähoidossa ikävuodet kahdesta kahdeksaan ja tunsin tästäkin talosta joka nurkan jo ennen muuttoa. Kuin kotiin palaisi!
Juhannus on mennyt suloisen kesäsateen avittamana enimmäkseen sisällä. Lapsuudessa ja nuoruudessa oman osansa pihatöistä saaneena osaa arvostaa sitä, kun sateella ei ole pakkoa lähteä leikkaamaan nurmikkoa tai harventamaan kasvimaata (vaikka kaikki tuokin on nyt aikuisiällä kumman kivaa). Voi vaikka nysvätä niiden kirjahyllyjen kanssa, odottaa illalla alkavaa huippufutista ja auttaa puolisoa ja tytärtä pakkaamisessa. Tämän kaiken häslän keskellä lähtivät, juuri tänään, pitkälle matkalle sukuloimaan, ulkomaille asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti