Toki tiesimme muuttaessamme päätyvämme Suomen liikenteelliseen keskipisteeseen. Mutta että viikon aikana meillä vierailisi neljä eri sukulais- tai ystäväporukkaa, jotka kaikki ovat ajamassa jostakin-jonnekin Suomen poikki, ja kaipaavat puolimatkassa lapsille jaloittelua ja itselle kahvia! Tämä tyystin vailla ironiaa, sillä siteet sukuun (ja ystäviin, joka mielestäni on aika lailla sama asia) ovat aina olleet tiukat ja suhteet hyvät. Suku puhuu paljon ja mielellään ja sitä on monissa paikoissa pitkin maata, ja muutamat tädit pitävät huolen siitä, että jokainen pysyy kutakuinkin kärryillä siitä, mitä serkuille ja isotädeille ja muille kuuluu. Onhan tässä tietenkin huonotkin puolensa (ehdolliset vankeusrangaistukset, ylinopeussakot, sairaudet ja keskenmenot eivät kauan pysy kenenkään yksityisasiana), mutta pieneen perheeseen syntyneenä suuri suku on silti siunaus.
Kuukausi tai kaksi on mennyt ilman muuta lukemista kuin lääkkeenomaisesti nautitut dekkarit - uutta Rei Shimuraa ja vanhaa Agatha Christietä (vrt. Hesarin taannoinen lohtukirjallisuuskeskustelu ).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti