Kävin eilen jälleen Savossa vanhempia tapaamassa. Isäni oli yllättäen todella väsynyt ja huonovointinen. Hänhän on sairastanut montaa sairautta jo vaikka kuinka kauan, ja nyt vuoden verran yhdistelmä keuhkojen vajaatoimintaa, huonoa sydäntä, keliakiaa, lihasreumaa ja kaikkien edellä mainittujen lääkkeitä on vienyt tosi huonoon kuntoon. Taudinkuvaan on kuulunut vaihdellen fyysisesti heikkovoimaista mutta muuten rauhallista aikaa, ja toisaalta kiihkeän toiminnan ja todella huonojen hermojen ja äkeän temperamentin kausia. Saa ihmetellä, mistä elimistö saa voimaa toimintaan, silloin kun pää niin käskee. Jaksamista sinne, molemmille osapuolille, ja itse täytyy koettaa suhtautua sopivalla yhdistelmällä tunteita ja järkeä. Lapsia ei sairastaloon tahdo viedä. Itse on joskus liian pienenä ollut mukana fyysisesti ja psyykkisesti kipeiden sukulaisten luona. Ei sitä konkretiaa tarvitse ymmärtää ennen kuin hiukan vanhempana.
Kaunista oli maisema näin syyskuussa, kuten käsivaralla otetusta kuvasta huomaa (niin, ei ratin takana ollessa saisi kuvata, ei ei).
Nyt on tuolla pihalla aika kasa syksyn lehtiä. Vaahtera on aika tehokas, nurmikolla on nilkkaan saakka lehtiä, vaikka lehvästö näyttää vielä kesäisen tuuhealta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti