Noitakäräjillä

Useat kirja-arvostelijat ovat haukkuneet Cardin Alvin –sarjan tason pudonneen kuin lehmän häntä mitä pidemmälle sarja on edennyt. Vissiin kuudes kirja onkin jo niin kioskikirjamainen, ettei sitä ole edes käännetty, mutta viides, tämä Sydäntuli, kiinnosti kyllä minua. Tai sitten kysymys on vaan siitä, että nautin mistä tahansa tekstistä, kun taas pääsin lukemisen alkuun. Joka tapauksessa Amerikan vaihtoehtohistoria jaksaa viehättää, ja vaikka ihmisten arkiset taikakeinot, konstit, ovatkin yksi fantasiakirjallisuuden peruspalikoista, niiden avulla punotaan Cardin maailmassa kirjaan rutkasti moraalisia pohdintoja. Uskonnon ja taikuuden ja noituudeksi uskottujen asioiden suhteista, laista ja oikeudesta, ihmisen vastuusta lahjojensa käytössä, orjuudesta ja itsemääräämisoikeudesta.

Otetaan pieni pätkä Alvinin ja hänen asianajajansa keskustelusta ennen noitakäräjien alkua (vahvasti typistetty):

”Käsityksesi ihmisluonnosta on aivan liian ruusuinen. Ei noitakäräjiä pidetä sen takia että laki sanoo niin. Noituuslait on päinvastoin säädetty sen takia, että ihmiset tahtoivat pitää noitakäräjiä. Luuletko sinä, että Quillin tapaiset miehet katoavat tuosta noin, jos noitakäräjät lopetetaan? Ei, he keksivät vain jonkin toisen keinon millä pääsevät samoihin hommiin. Jos noituutta ei enää ole, he keksivät uusia rikoksia, jotka ovat samanlaisia, ja ihan tavallisille ihmisille käy yhä niin että he tekevät ihan tavallisia virheitä ja sitten tulee joku ja on näkevinään että se on kauheaa ja rikollista, ja pian kaikki mitä he sanovat muuttuukin todisteeksi siitä että he ovat vastuussa kaikesta pahasta mitä ikinä on tapahtunut. ”

”Ihmiset eivät pidä siitä mitä noitakäräjillä tapahtuu.”

”Eivät noituuslait olleet hyvien ihmisten keksintöä. Ne jotka säätivät noituuslait olivat peloissaan. Elämä on vaarallista. Kaikenlaista pahaa voi sattua vaikka olisi kuinka varovainen ja eläisi kuinka ihmisiksi. Hyvät ja vahvat ihmiset kestävät sen, mutta ne jotka pelkäävät ja ovat heikkoja tarvitsevat syntipukin. Noitakäräjillä on aina tärkeintä se että jotakuta pitää rangaista eikä se onko joku oikeasti tehnyt jotain väärin. Noitatutkijat voivat alkaa seuraavaksi jahdata ihmisiä joiden mielipiteistä eivät tykkää tai niitä jotka rukoilevat väärillä sanoilla tai väärässä paikassa tai niitä joilla on vääränlaiset vaatteet.”

Card on ymmärtääkseni ei-ihan-niin avaramielinen kristitty ja omaa itsekin jyrkkiä mielipiteitä esimerkiksi seksuaalisista vähemmistöistä. Yhtä kaikki otan lukijan vapauden nähdä tekstissä pelkoa ja havaintoja siitä, miten yhteiskunta voi toimia kuten koulu, josta useimmiten löytyy se kiusaaja ja se kiusattu. Miksi sinulla on noin hassut vaatteet? Oletko muslimi? Vastustatko nykyistä hallintokulttuuria? Tykkäätkö pojista vaikka olet itsekin poika? Miksi olet erivärinen kuin me muut? Luuletko olevasi meitä muita älykkäämpi? Se, jos yksittäiset ihmiset harjoittavat noitavainoa omassa lähipiirissään, on surullista ja väärin, mutta jos sitä alkavat harjoittamaan lainsäätäjät ja valtaapitävät, tilanne on tosi tosi pelottava.

Nyt meni saarnan puolelle, mutta sitä se Cardin lukeminen teettää. Otetaan kevennykseksi YK:n ihmisoikeuksien julistuksen ekasta artiklasta se ”hyvien ja vahvojen” ihmisten kanta asiaan:

Kaikki ihmisolennot syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.

Koko teksti löytyy mm. täältä.