Hiljaista täällä kirjoitusrintamalla. Olemme toki kaikki toipuneet (myöskään matkalle lähteneen puolison ei tarvinnut potea reissussa kuin yksi päivä), mutta ajan vie sellainen kumma juttu kuin työ. Ne teistä, jotka olette tuttuja akateemisen maailman kanssa tiedätte että näihin aikoihin tehdään hakemuksia Suomen Akatemialle. Hakemukset ovat aika isoja ja laajoja ja niitä tehdessä on oltava yhteydessä suomalaisiin hanketovereihin samoin kuin ulkomaisiin yhteistyökumppaneihin. Budjetin lasku on jotain aivan ylimaallista. No, ensi perjantaina se on pakko jättää. Viilaamme siihen saakka sanamuotoja. Ja kaikki tämä siksi, että minulla olisi palkkarahaa myös vuodesta 2011 eteenpäin; parilla muulla jo ensi vuodeksi!
Ensi perjantaihin mennessä on jätettävä myös kahteen säätiöön pyynnöt rahoittaa ensi syksynä pidettävää kansallista kokousta. Akatemian vaatimuksiin verrattuna noiden hakemusten laadinta tuntuu lastenleikiltä. Eli siis ne voi jättää ensi viikon keskiviikolle????
Puoliso on siis ollut reissussa, Turkissa tällä kertaa, ja lapset ovat jakaneet vuoroja nukkua minun kanssani isossa sängyssä. Onhan se tietenkin mukava huomata, että niistä on lohdullista nukkua lähellä. Tuskin esimerkiksi esikoinen enää kovin monena vuotena vaatii tätä oikeutta itselleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti