Minun ei pitänyt enää lähteä metsään rymyämään, mutta muiden ryhmäläisten logististen ongelmien takia kävin kuitenkin eilen tarkistamassa mitä tutkimusmetsäämme kuuluu. Lunta oli paikka paikoin, mutta suurimmaksi osaksi oli sulaa. Ne paikat, joihin olimme lunta koko talven järjestelmällisesti (mutta maltillisesti) lisänneet, sulavat ainakin kaksi viikkoa myöhemmin kuin ne paikat, joilta lunta on hieman poistettu. Sitten oli tehty tihennyksiä ja jäälinssejä myös (kaikki sulaneet tähän mennessä). Saapas nähdä mitä alla olleet kasvit ovat tykänneet käsittelyistä.
Hämähäkit olivat heränneet jo ja viritelleet siimojaan pikkupuiden välille. Isolla tutkimusalallamme oleva muurahaispesä oli kärsinyt talvesta. Toinen sivu oli ikään kuin romahtanut osittain; en usko että syynä on ollut mikään elollinen olento, ehkä pikemminkin lumi ja jää ja niiden sulaminen. Muurahaiset nukkuivat vielä. Onhan nyt ollutkin tosi kylmää.
Järvien jääkannet olivat joko vielä vaaleita tai jo aika tummanpuhuvia, mutta järvet olivat siis vielä jäässä. Nuorimmaisen hoitotäti kertoi Jyväsjärven sulavan perimätiedon mukaan kuukausi siitä kun lokit tulevat kaupunkiin. Sulaminen tapahtuisi siis vapun tienoilla.
Kevääseen kuuluu myös se, että seitsenvuotias tulee iltapäiväkerhosta ja vaihtaa pyöräilykypärän päähän ja seuraavan kerran häntä näkee parin tunnin päästä ruokapöydässä – ja siitä seuraavan kerran iltapalapöydässä. Huulet rohtuneina, posket punaisina ja tukka pörrössä, sukat ja housut märkinä, kevätilmaa täynnä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti