Puolisolla on monia sukuhaaroja (adoptiolasten ominaisuus), yksi niistä, biologinen, Lapista. Siskonsa lähetti meille eilen päheälle Genoom -sivustolle kootun sukuhaaran sukupuun. Olen vaikuttunut! Minä sentään olen vakaasta savolaisesta suvusta, mutten kuitenkaan tiedä esi-isiä kuin muutaman polven päähän. Tässä lappilaisessa sukupuussa oli esi-isiä 1600-luvulle saakka!
On mietitty vauvalle nimeä. Nimen olisi mukava sointua kaikkien sukuhaarojen sukupuihin. Käydä lapsena ja aikuisena. Liian outoa nimeä ei viitsisi antaa kuormaksi lapselleen, mutta toisaalta yhdestä lempparinimestä aloimme luokkoontua sen yleisyyden vuoksi. Hm sentään.
Olemme eläneet vauva-arkea (imetystä, vaipan ja vaatteiden vaihtoa, sylissä mössöttävälle vauvalle juttelua ja kotitöiden tekoa vauva käsivarrella), mutta muutakin on mahtunut sekaan paljon enemmän kuin kahden ekan ollessa vauvoja. Muun muassa osallistuttiin tänään Jyväskylä Cupiin. Siis seitsenvuotias pelasi jalkkista ja toiset katsoi. Ja nyt illalla puoliso lähti viemään esikoista viikoksi mummun luo - tai siis ensin mummulle ja sieltä huomenna muutamaksi päiväksi paikalliselle heppaleirille (hei hei neidin vuoden säästöt...).
Kaiken kukkuraksi eilen illalla alkoi tuntua että tämän päivän päivämäärä, 7.6., on jotenkin merkityksellinen. Piti hetki miettiä, eikä puolisokaan muistanut. Sitten! Mehän mentiin naimisiin 12 vuotta sitten tänä päivänä! Kuparihäät, sanoo joku hassu lista. Voisi olla huonomminkin, sanomme me.
1 kommentti:
No mutta onneksi olkoon 12-vuodesta! :-)
Lähetä kommentti