Ollaan solahdettu arkeen vauvan kanssa. Yöt vietämme sängyssä, useimmiten nukkuen (vauva syö muutamaan kertaan, mutta onneksi jää harvoin valvomaan). Päivät pyrimme viettämään alakerrassa tai liikkeellä (vaunuissa, kantoliinassa tai turvaistuimessa). Päivisin kotosalla käytössä on yhdistelmä harsovaippa plus villahousut, muuten turvaudumme kaupan vaippoihin. Ruoka tulee omasta takaa, ja imettävä äiti nauttii paljon ja usein syömisen mahdollisuuksista… Kohta on kulunut jo kuukausi! Vauva katsoo jo kohti, mutta on vielä varsin vakava. Hikkaaminen, hassut uni-ilmeet ja päivä päivältä levenevät posket jaksavat edelleen naurattaa toisia lapsia.
Puolisokin on tointunut aloittamaan saunakammarin remonttia. Eilen kävi sähkömies irrottamassa vanhoja sähköjä, ja nyt kammarista on revitty vanhat muovimatot yms. sälä lattiasta ja vanhat levyt seinistä. Kolme kärryllistä roinaa on mennyt kaatopaikalle tai kierrätykseen Ecocenter Raksaan. Kammarin sisäseinät on tehty ihanasta materiaalista: leveistä laudoista, jotka ovat aikanaan muodostaneet jonkin kuljetuslaatikon. Lautoihin on sabluunamaalattu mm. HANKO/1954 ja MADE IN TSEKKOSLOVAKIA (En ole nyt ihan varma tuosta oikeinkirjoituksesta…). Ei sitä vaan enää kokopuusta rakenneta kuljetuslaatikoita – ehkä onneksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti