Eilen istuin paljon keittiön pöydän ääressä. Ensin tunnin papin kanssa, kävimme läpi tulevan sunnuntain ristiäistilaisuutta. Samalla oven avauksella papin lähdön kanssa sisään astui joku ihme haastattelija, joka keräsi tietoja talosta ja sen asukkaista hirmuisen paksuun Jyväskylä -kirjaan. Muistan lukeneeni saman tyyppistä kirjaa joskus kotipaikkakunnalla, ja sen arvo kahvipöytäjuoruilussa on kiistaton. Ihmettelen kyllä kustannus- ja markkinointipolitiikkaa. Kyseessä on siis yksityinen firma, joka kirjaa tekee ja myy yksityishenkilöille. Kirjastoilla ei kuulemma ole varaa ostaa 450 euron kirjaa (tai haluja kannattaa tuon tyyppistä yritystoimintaa). Luulisi firmalla olevan haluja tallentaa asumishistoriaa kaiken kansan luettavaksi vaikka lahjoittamalla kirjasta vapaakappale kirjastoille.
Kun meillä on hiukan monimutkainen perheen kirkkohistoria (kuulun sekä luterilaiseen - en varmaan saa koskaan erottua enkä ole toisaalta vielä keksinyt tarpeeksi pätevää syytä - että erääseen vapaakirkolliseen suuntaan, ja puoliso vaan siihen vapaakirkolliseen), jouduimme esikoisen synnyttyä pohtimaan tarkasti nimeämis- ja uskontokuntakuviot. Oma sukuni olisi järkyttynyt ja surrut sydänjuuriaan myöten, jos lapsiraukkoja ei oltaisi kastettu. Itsellä ei ollut voimakkaita teologisia mielipiteitä tästä. Lapsilla on siis ollut minimalistinen kstetilaisuus oman perheen ja kummien kesken, ja myös siunaus jumalanpalveluksen yhteydessä tässä toisessa kirkossa. Luterilaisen kirkon kanssa olemme arjessa hyvin vähän tekemisissä. Viisivuotias menee kyllä seurakunnan kerhoon ja koulun kanssa käyvät kirkossa, mutta aktiivisempi yhteiselämä on tämän toisen kirkon kanssa. Tällä hetkellä tällainen seos tuntuu sopivalta eikä väärältä, mutta kysykää uudelleen kunhan lapset tulevat ripari-ikään, tai alkavat pohtia omaa kasteratkaisua aikuisemmalla iällä. Kummit ovat osoittautuneet arvokkaaksi asiaksi, sen voin sanoa.
Nimikin saatiin aikaan lapselle. Eka nimi on puolison ehdotus ja suosikki, ja kelpasi minullekin kun löytyi sukupuusta ja kuulosti mukavalta. Toinen nimi tuli myöskin sukupuustani, mutta minkäs teet kun oli minulla mielessä jo ennen vauvan syntymää. Mitään kovin korkealentoista ei nimiksi tullut, mutta ei tusinatavaraakaan. Toivotaan, että neiti on nimiinsä tyytyväinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti