maanantai 24. elokuuta 2009

Peukalo suussa ja kyynel silmäkulmassa

Vauva on oppinut imemään peukaloaan. Ei hän onneksi harrasta sitä muulloin kuin herätessään unilta ja alkaessaan siinä hamuilla edes JOTAIN suuhunsa. Yöllä alkaa kuulua pinnasängystä hirmuinen lurpse. Edellisestä voi päätellä, että enemmän nukutetaan vauvaa pinnasängyssä siinä meidän sängyn vieressä. Uni ei enää illastakaan (ilta on jotain klo 23 jälkeen) ole niin haurasta, ettei lapsukainen pysyisi unessa oman peiton alla. Viereen hän tulee aamuyöstä syömään ja sitten aamusta nukkumaankin. Meillä ei ollut edes tavoitteena näin aikainen omaan sänkyyn siirtyminen, mutta saa nyt nähdä palataanko takaisin vieressä nukkumiseen jos tulee sairastelua tai yleistä levottomuutta liikkumaan oppimisen myötä.

Viisivuotias menee tänään ensimmäistä kertaa kerhoon. Vähän jännittää. Löydettiin varastoista sopiva reppu ja siellä on ihan omat sisätossut ja mehua pullossa ja leipä ja banaani. Kerho on semmoiseen seurakunnan, kolme tuntia kerrallaan, kahdesti viikossa. Isoveljensä oli aikoinaan samanlaisessa ja ainakin silloin kerho oli sopiva ja hyvä. Nytkin odotuksissa on leikkiä ja laulua, turvallista oloa porukassa ja tutustumista alueen ikäkavereihin.

Isonveljen kerhokerrat päättyivät aina lauluun ”Nyt on leikit leikitty.” Kerhon kevätjuhlassa se oli Suvivirren veroinen itkettäjä – tuli mieleen, että kun nämä kerholaiset taas jossain yläasteella tapaavat niin leikit toden totta ovat uudet ja erilaiset.

Nyt on leikit leikitty ja lähdettävä on,

hei, hei, heipä hei, ja lähdettävä on.

Toisen kerran tavatessa uudet leikit on,

hei, hei, heipä hei, ja uudet leikit on

Taivaan Isän suojellessa hyvä mennä on,

hei, hei, heipä hei, ja hyvä mennä on.

Ei kommentteja: