Soitin eilen työpaikalle, ja kävi ilmi ettei tieto projektin jatkosta ollut kiirinyt hallintotädeille saakka. Minulla ei ollut enää voimassa olevaa työsopimusta, mutta se onneksi hoituu parin paperin edestakaisin lähettämisellä. Samalla hoidin itselleni työhön paluun puolipäiväisenä jo maaliskuun alusta – kokopäiväisenä sitten elokuun alusta kun pikkuinenkin menee perhepäivähoitoon. Maaliskuulta heinäkuulle olen suuren osan ajasta kahdelta lomakertymiskaudelta kertyneillä lomilla, ja osa ”työajasta” on tullut tehtyä sisään jo nyt vanhempainvapaan aikana… Osa tulee tehtyä iltaisin, viikonloppuisin ja päiväuniaikoina, onhan noita hakemuksia ja artikkelinjämiä ihan mukavasti tänne kotiin kertynyt. Minulla on siis vielä tutkimushankkeessa rahaa, ja se on taitavasti ja tasapainoisesti käytettävä tämän vuoden aikana. Palkkaa on neuvoteltava itselleen sopiva määrä (sopivina kuukausina), ja jätettävä jonkin verran varaa myös yhteen tai kahteen loppuvuoden kokousmatkaan, pienestä maastotyöbudjetista puhumattakaan.
Taas on vuosi pyörähtänyt ympäri ja vanhimmaisella on synttärit. Se täyttää jo 11. Teimme eilen myös piparitaikinaa sunnuntaista juhlaa varten. Siis ei siellä taikinaa syödä, vaan piparitalo. Vieraita tulee kuusi. Näytellään pantomiimia ja suoritetaan pikkuveljien avustuksella Wipeout –rata (syvä huokaus tähän kohtaan).
Mitä kaikkea eilen tehtiinkään! Aamu alkoi hammasvalujen oton merkeissä oikomislääkärillä. Meillä on neljä lasta jotka ovat perineet isältään suuret hampaat ja pienet alaleuat. Oikomishoito tullee meille tutuksi seuraavan viidentoista vuoden aikana (uusi huokaus).
Haitilla oli eilen kurjaa ja taitaa olla pitkään tästä eteenpäinkin. Ja oma pankkitili kaiken pohjoismaisen hyvinvoinnin ylläpidon ja elämystehtailun jälkeen nollilla eikä muka mahdollisuutta auttaa. Äh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti