Vuoden vaihteen tietämissä kuuluu reflektoida mennyttä vuotta. Meillä on erinäisiä kirjanpitoja, kuten maksukortin käyttöluokittelut, ajopäiväkirja, sähkönkulutuspäivyri, kalenterimerkinnät ja sen sellaista. Näitä käyttäen voin todeta seuraavaa.
Vuonna 2009 on tullut touhuttua yhtä sun toista. Töissä on käyty ja äitiyslomalla oltu. Lapset ovat käyneet koulussa ja kerhossa ja harrastuksissa ja kasvaneet kohisten. Yksi lapsista on jopa syntynyt - se on tärkeä etappi ihmisen kehityksessä.
Päivittäistavarakaupoista olemme näköjään kantaneet ruokaa kotiin noin 6000 euron verran. Kuulostaa paljolta, mutta pankille olemme maksaneet asuntovelkaa yli 13 000 euroa, jos korotkin huomioidaan, muista veloista puhumattakaan. Säästöön on jäänyt hiukan yli 1000 euroa ja tämä on kokonaan puolison ansiota. Minulla on säästössä nolla euroa (jos nyt ei lasketa Ghana-projektin killinkejä).
Ruokaa – aamupalat ja muut mukaan lukien - on laitettu ja syöty kotona noin 1500 kertaa. Ja siivottu jäljet ja pyyhitty roskat pöydältä ja selkottu tiskit ja muuta. Ei ihme, että se homma välillä tympii. Pyykkiä on pesty varmasti 300 kertaa. Siivoaminen jää ehkä jonnekin 20 kerran kieppeille. Roska-astiat meiltä on tyhjennetty joka toinen viikko, ja kyydissä on ollut joka kerran noin viisi pussillista sekajätettä. Tästähän tulee pikaisella päässälaskulla 125 pussillista.
Jos menemme hiilijalanjäljen pohtimisen suuntaan, perheen elämä alkaa kuulostaa masentavan kuluttavalta, vaikka muka ympäristövalveutuneita olemmekin. Sähköä on kulunut noin 22 800 kilowattituntia. Enemmän kuin viime vuonna ilmalämpöpumpusta huolimatta – on tosin ollut paljon kylmempääkin. Huojentavaa on se, että sähkö on norppasähköä. Kalenteri kertoo, että olemme olleet erilaisissa reissuissa yksin tai yhdessä vähintäänkin 40 kertaa. Autolla on ajettu järkyttävät 40 000 kilometriä (melkein). Lentokilometrejä en uskalla edes laskea, sillä perheenjäsenet tekivät yhteensä kymmenkunta lentoa. Hankintojakin on tehty kun vasta toista vuotta taloa asutamme.
Hyvä olisi rauhoittaa elämää ja keskittyä vähäostoisuuteen. Vaikea nähdä tämän tapahtuvan, jos samanlaiset työkuviot jatkuvat ja palkkaakin tulee.
Mitäs muuta kuluneesta vuodesta voisi sanoa? On kasvatettu lapsia, luettu, maattu sohvalla, opeteltu soittamaan, halattu, nauraa räkätetty iltapalapöydässä, muistaakseni rähisty ja itkettykin. Monipuolinen, täysi vuosi takana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti