Onpas tuota haravointia. Ei ehdi kunnolla edes koneelle. Meidän piha on hiukan viidakoitunut ja sellainen epätasapainoinen, ei siis minkään puutarhaihmisen suunnittelema. No, minulle riittää jos lapsille on tilaa pintellä ympäriinsä. Jos yhden kolkan saisi siistimmäksi tänä vuonna niin hyvä.
Olen jatkanut Lee Childin Reacher -kirjojen parissa, mutta osassa kieltämättä väkivaltaa on liian kanssa ja Jackia ajaa ennemmin kosto kuin oikeudenmukaisuus. Eli esimerkiksi kirjoja Viides matkustaja ja Tilinteko en suosittelisi vaikkapa äidilleni.
Kuusivuotiaan pyramidi- ja löytöretki-innostus on laantunut ja tilalle ovat tulleet avaruusjutut. Satelliitit, sukkulat, avaruusasemat, kuulennot. Olemme lukeneet tietokirjoja aiheesta samoin kuin Arvi Arjatsalon "dramatisoidun" kuvauksen ekasta miehitetystä kuulennosta, Apollo 11. Olipa kiinnostava lukea äidinkin. Olen huomannut, että 70- ja 80-lukujen lasten tietokirjoja on helpompi lukea lapsen kanssa kuin näitä uudempia, joissa on paljon värikkäitä kuvia ja tietoruutuja ja kuvatekstejä. Kun teksti kulkee ikään kuin kertomuksena, molemmat voivat keskittyä omaan rooliinsa - vanhempi lukemaan ja lapsi kuuntelemaan. Välillä voidaan avata kuvaliite yhdessä, ja ihmetellä poikkileikkauksia ja kaaviokuvia ja muuta sellaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti