11-vuotias on saattanut periä jotain vanhempiensa ajankäyttöstrategioista. Päivällä oli puhetta että huomenna on koulussa "tyylipäivä" - saa siis pukeutua hienosti tai naamiaisasuun. Neiti vakuutti että asia on kunnossa ja leikki iltaan asti naapurin tytön kanssa jossain ulkona. Myöhäisellä iltapalalla hän sanoo: "Äiti, meillä on huomenna se tyylipäivä. Minä voisin ehkä olla koira. Tai ratsastaja." Totean, että ratsastuskamat olisi pitänyt pestä ja kuivata, koulussa voi olla allergikkoja. Ja koirapuku on pieni. "No minä voisin olla vauva. Ompelisitko minulle vauvan potkuhousut. Miten niin enää ei ehdi?!"
No, pengoimme esiin vanhan ja vain hiukan liian pienen villahaalarin ja pikkusiskon hylkäämän tutin ja helistimen, ja ihan hyvä vauva siitä tuli.
Tässä vaiheessa kahdeksanvuotias sanoi, että heillä oli ollut eilen vastaavanlainen pukeutumispäivä, eikä hän ollut muistanut koko asiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti