Oli aikalailla rattoisa katukirppisnelituntinen. Ammattiostajat kävelivät kadun tosin läpi jo puoli tuntia ennen avaamisaikaa, eli pöydät olivat vielä hyvin alkutekijöissään. No, väkeä kävi mukavasti ensimmäiset kaksi tuntia ja loput kaksi tuntia naapurit kävivät toisissaan. Paljon sain jututettua ihmisiä, ja se on aina savolaiselle mukavaa. Meille talon myynyt rouvakin kävi, ja näytti myös imeytyskaivojen paikkoja ja kertoili ennen vanhaan saunakammaria asuttaneesta hiukan erikoisesta vanhasta tädistä. Lintujen ruokintapaikalle täti oli kuulemma laittanut kyltin, jossa luki että nämä ruoat ei ole tarkoitettu harakoille.
Kenkiä ei mennyt kaupaksi ja vaatteita ja kirjoja vain muutamia. Koriste-esineet ja tarpeellinen tavara meni paremmin, ja etenkin kahvi ja mehu ja mokkapalat. Tämän aavistinkin. Lopullinen tuloksemme oli niinkin paljon kuin noin 45 euroa, ja tästä puolet kahvikiskasta. (Muutaman talon päässä oli myös kahvinmyynti, ja siellä hinnat olivat korkeammat kuin meillä. Todettiin, että ensi vuonna on sovittava hintakartellista tai sitten laitettava yksi yhteinen herkkumyynti kadun keskipaikkeille. Ja bändi, lisäsi tähän naapuri. Löytyyhän kadulta ainakin neljä kitaristia.)
Vanhimmaisella oli kaveri yökylässä,ja retkeilimme illalla vielä uimarannalla – ennen kuin taas jäähtyy. Nukkumaan käydessä oli siis paljon puhunut ja kesälomainen olo. Ja talossa ihmeesti tilaa – puoliso ja kuusivuotias olivat päässeet turvallisesti Sveitsiin ja tytöt nukkuivat teltassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti