Raidalliseen purkkiimme on kertynyt hämmästyttäviä määriä rahaa, eli oma henkilökohtainen lentolippuihin keskittyvä Ghana-projektimme voi hyvin. Innostuttaa ajatus, että melko luultavasti pääsemme tyttären kanssa ensi talvena Afrikkaan, ja vieläpä tekemään jotakin niinkin hyödyllistä kuin terveysaseman rakentaminen. Vappuna olivat tosi hyvin menneet seurakunnan myyjäiset ja kirppikset, joilla kerättiin yleisesti projektin tarvitsemaa rakennusrahaa. Tuimme ostamalla munkkeja. En ole koskaan ollut innostunut kirppishenkilö, siis myyjäpuolella, mutta ajattelin tässä kuussa yrittää – raidallinen purkkimme ottaa mielellään vastaan lisätäytettä, ja kotona ollessa on aikaa ja mahdollisuuksia enemmän kuin päivät työpaikalla ollessa. Ja tässä lähialueella on äärimmäisen helppoja myyntitapahtumia luvassa. Kotikadullamme on muutamana keväänä ollut katukirppis, jossa pihateiden liittymiin kasataan tarpeettomat romunsa ja sitten naapurit (ja jotkut kauempaakin tulleet) ostavat niitä omakseen. Lapset etenkin myyvät pehmojaan ja ostavat naapurilta uusia. Tämä oli viime vuonna pääasiassa mukava sosiaalinen tapahtuma, mutta jos tänä vuonna vaikka saisi lyötyä rahoiksi… Samalla viikolla on asuinalueemme suurimmassa leikkipuistossa lastenkampekirppis, jonne myös ajattelin roudata kenkiä, vaatteita, kirjoja, pelejä ja vauvatarvikkeita.
Tiedättehän, mikä tässä on suurin haaste? Ei, ei hinnoittelu tai esillepano tai se mistä löytää aika lajitella ja miettiä. Ei, suurin haaste on siinä, että palaa myyntikeikalta kotiin niin ETTEI OLE ITSE OSTANUT MITÄÄN.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti