Huomionarvoisa seikka

Pankaa merkille: eilen oli sopivan lämmintä, sekä sisällä että ulkona.

Eilen oli myös vuoden pisin päivä - tästä sitä lähdetään taas laskeutumaan kohti talven pitkää pimeää. Onneksi on viikkokausia vielä tätä ihanuutta, että näkee illallakin lukea ilman keinovaloa, yöllä vessassa käydessään ei tarvitse sytytellä valoja ja herätessään aamulla ei ole koskaan pimeää. Ah. Tämä aika vuodesta on minulle mieluinen. Synttäritkin ovat kohta. Ja näihin aikoihin Helsingin metron täti kuuluttaa jotakin poikkeusaikatauluista käyttämällä juhlavaa nimitystä högsommar. Edessä on vielä juhannus, sydänkesä, ja sen jälkeinen hedelmällinen isokesä. Vanha kansahan jakoi kesän juhannusta edeltävään pikkukesään ja juhannuksen jälkeiseen isoon kesään. Jos pikkukesä oli kylmä, oli isokesä vastaavasti lämmin, ja päin vastoin. Tämä alkukesä ennakoi siis hyviä uintikelejä heinäkuulle.

Puolison kanssa olemme perinteisesti viettäneet juhannusta pesemällä mattoja, luuttuamalla lattioita tai tekemällä muuttosiivousta. Tänä vuonna ajateltiin tehdä jotain toisin, ja ajaa pääkaupunkiseudulle ja vierailla siellä asuvan mummin luona ja mennä Linnanmäelle. Siellä on muistaakseni tilaa juhlapyhinä.

MM-kisat tekevät muuten hallaa lukuharrastukselle. En ole viikkokausiin lukenut muuta kirjallisuutta kuin Walter Lordin dokumenttia Titanicin kohtalonyö. Ensin tämän luki tytär, sitten luin sen itse, ja nyt luen sitä hissukseen iltalukemisena kuusivuotiaalle. Siis kiihkoilematon, eloonjääneiden laivallaolleiden kokemuksiin perustuva, hetki hetkeltä onnettomuuden vaiheet selostava juttu. Tämän vaiheilta meillä on myös piirretty Titanicia, rakennettu laivaa pikkulegoista ja muuta vastaavaa.