perjantai 4. kesäkuuta 2010

Kastellen, maata kaivaen

Koululla oli tänään vain jalkapalloturnaus, ja loppu ihanasti häämöttää. Minustakin on alkanut tuntua, että onhan tässä kotona kökittykin ja kuukaudesta toiseen aikaisin aamulla kiireiseen arkeen herättykin. Ei tunnu lainkaan huonolta ajatukselta se, että huomenna pakkaamme autoon taas kerran kaiken mahdollisen, ja suuntaamme viikoksi Joensuuhun mökkeilemään. Sen jälkeen saamme viettää monta viikkoa kotona kaikessa rauhassa lomaillen ja sen jälkeen taas reissussa. Ehkä tästä tulee oikein kesäinen loma, mahdollisesti viimeinen sellainen, jonka voin viettää kokonaan kotona ja lasten kanssa.

Kasvimaalle kylvettiin kolme riviä porkkanaa, rivi herneitä, rivi salaattia ja kolme jääkaappiin itämään unohtunutta perunaa. Persiljat nousivat viime vuodelta ja mansikkarivi kituuttaa heinän seassa.

Pihoilla ja parvekkeilla multaa kaivelleiden iloksi laitetaan tähän viralliseksi kesäaluksi Siionin virren 54 säkeistöt 1, 4 ja 5. Etenkin tuo viimeinen säkeistö on hyvin havainnollinen ja puhutteleva.

Maa, katso, Herran käsi on
ylitses ojennettu
ja armo suuri, verraton,
sinulle valmistettu.
Aurinko vanhurskauden
ja armoistuin iäinen
tuo lohdutusta, rauhaa.

Ilosta taivaallisesta
nyt muista murheitamme,
ja meille korkeudesta
suo elo, auttajamme.
Sinusta voima säteilee.
Myös meidät väkeviksi tee,
valaise varjot tiemme.

Rukoile meitä muistaen
ja puhu puolestamme,
kastellen, maata kaivaen,
hoitaen juuriamme,
ja meidät armoon istuta,
sovintotyöllä sovita
päivästä päivään aina.

(Johan Kahl, sävelmä saksalainen)

Ei kommentteja: