Vierailla vesillä

Jännä juttu, miten vierailla vesillä tuntee olevansa heti kun jatkaa vauvan imetystä yli yksivuotiaaksi. Kaikki kokemus ja liki kaikki ohjeistus kattaa ajan ennen yksivuotispäivää – ja päättyy siihen, miten sen ikäinen lapsi vieroitetaan siististi ja opetetaan juomaan kylliksi maitoa mukista tai pullosta.

Nuorimmankin kohdalla oli alkuun tarkoitus lopetella imetys synttäreiden kieppeillä, mutta sitten vieroituksen aloitus viivästyi kun vauvarokon takia yösyöttöjen lopetus viivästyi. Ja sitten saimme järkeenkäypää oheistusta imetyksen jatkamisesta ainakin jonkin verran päivähoidon aloittamisen jälkeen. Kun siis on tarkoitus imettää vielä noin pari kuukautta, on mietittävä kuinka paljon ja milloin. Helpointa ja luomuinta olisi antaa edelleen rintamaitoa aina kun vauva maitoa kitisee. Aamuimetys ja myöhäisen iltapäivän maito nyt ovat selkeästi säilytettäviä, ainakin toistaiseksi. Mutta ennen hoitoon menoa olisi äärimmäisen käytännöllistä päästä eroon ainakin päiväuniin liittyvistä maidoista.

Kyllähän tuo vauveli jo juo maitoa ruoka-aikaan nokkamukista, ihan mielelläänkin. Mutta kun maitokitinäisen pikkuisen käteen lyö mukin, ei se oikein lämmitä. Mutta muistaakseni jossakin vaiheessa on toki tehtävä se päätös, että pari viikkoa satunnaista kitinää jaksaa, ja sinnikkästi tarjota mukia rinnan sijaan.Siis jos tässä yksivuotisena vieroittaa.

Tässä on nyt sitten kahta mielipidettä pitkään jatkuvan imetyksen / vanhemman päätöksestä tehtävän vieroituksen luomuudesta. Vuosi ja muutama kuukausi on ilmeisesti mitä hankalin aika lopettaa imetys. Jos jatkaa yli vuodesta, olisi hyvä jatkaa sinne lähelle kahta vuotta. Silloin useimmiten lapsi vieroittaa itse itsensä ja imetys jää pois luonnollisesti ja kitinöittä. (Mutta kun ei ole itsellä sitä kokemusta! Entä jos siitä kasvaakin Johannes Virolainen! Ja miten voi olla niin, että näinkin imetysläheiselle ihmiselle ison lapsen imetys on saanut ympäröivän yhteiskunnan taholta hiukan surkuhupaisan leiman? Mistä löytyy, jos tahtoo, se sukulaisrouvan 80-lukulainen rohkeus imettää ”poikalasta kolme ja tyttölasta kaksi vuotta – niin paimentolaisetkin tekevät”?) Toisaalta kun LUONTOA katsoo, lapsukaiset pukataan kylmästi pesästä tahikka annetaan niille muutama viikko maitoa ja jätetään selviämään yksin. Joskus vanhemman on tehtävä rankkoja päätöksiä jälkikasvun edun takia. Luomua sekin on.

Katsotaan. Ehkä mennään taas kultaisen keskitien ojanvierustoja, ja vähitellen imetyskertoja vähentäen edetään. Ja tutustutaan näihin uusiin imetysvesiin mielenkiinnolla.