Koulun alku on sujunut hyvin, lukuun ottamatta äkkinäisen vuorokausirytminmuutoksen aiheuttamaa väsyä. Ärsyttävät myös ne äidit, jotka kovaan ääneen selostavat jo viime viikolla siirtäneensä perheen rytmiä kaksi tuntia aikaisemmaksi. Eskarilainen on innoissaan eskarista ja isommat ilahtuivat ainakin kavereista. Kaikkea uutta toki on tulossa molemmille – kolmasluokkalainen pääsi yläkertaan luokkaan ja saa aloittaa englanninluvun, viidesluokkalaiselle alkaa biologia, maantieto, historia, kemia ja fysiikka (tai ylli eli ympäristö- ja luonnontieto jaetaan näiksi).
Kaupungin liikennevirasto mikälie on nerokkaasti aloittanut tällä viikolla koulun viereisen ison tien alikulkutunnelin korjauksen. Nyt koululla on ollut poliiseja ja muita liikenteenohjaajia pysäyttelemässä autoja, niin että pienet koululaiset uskaltavat ylittää suojatien. Onhan siihen tuotu väliaikaisia hidastuskorokkeita ja autoille on rakennettu pujottelurataa tötsistä ja muista, mutta kovin huolettomasti sieltä monet tulevat silti. Toivotaan, että autoilijat oppivat jutun tällä viikolla, ensi viikolla poliiseja vissiin tarvitaan jo muissa hommissa.
Pikkuisin on tänään hoidossa peräti kolmeen saakka. Hän nukkuu siellä ekan kerran päiväunet. Unipupu on tiukasti mukana, ja alku on sujunut niin hyvin että toivotaan itkutonta nukahtamista. Ja toivotaan että minun selkäni on iltapäivälläkin näin hyvän tuntuinen – voi pitää pientä paljon sylissä.
Näinä alkupäivinä ei ehdi tehdä muuta kuin lukea sähköpostinsa näissä lasten saattelu- ja hakuväleissä. Ensi viikolla voi sitten syventyä töihinsä. Kävin siis aamupäivällä kahvilla yliopistolla ja sitten antikvariaateissa. Jos olisi varoja, asettuisin siihen myynnissä olevaan antikvan pitäjäksi. Olisiko se sopiva 30+ -ikäisen elämänmuutos? Ehkä ei kuitenkaan auta muu kuin kaivaa vanhat työt esille ja jatkaa niitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti