Kävin eilen läpi yläkerran vessan romulaatikkoa etsiessäni jotain Ghanan reissulle tarvittavaa lääkeainetta, ja löysin sieltä itsevalaisevien muovitähtien, rihkamakorujen, sinkkivoiteen, tietokoneliitäntien ja irtonappien seasta vihkisormukseni. Onko yleistäkin, että tämmöinen kalleus löytyy jostakin huusholliin kertyneistä kymmenistä romulaatikoista? Ehkä selitys on paikallaan.
Meillä on perinteisesti huono onni vihkisormusten kanssa. (Puolison sormus esimerkiksi katosi kun hän karsi koivupöheikköjä Lapin mökin ympäristössä. Tiedämme kyllä aarin tarkkuudella missä se on, mutta siihen se jääkin.) Joskus vuonna 1999, muutaman vuosi vihkitoimituksen jälkeen, toimitin asioita opiskelija-asuntosäätiön taloyhtiön pyykkituvalla. Sormus jäi sille tielleen. Onneksi joku vilpitön sielu oli löytänyt sen pyykkikoneen tiivisteen sisältä (tarkistakaa, niissä on vaikka mitä), ja sain sen takaisin.
Sittemmin joskus jonakin muuna vuonna olin pissattamassa pientä poikaa kylmällä parkkipaikalla, ja huomasin jokin aika sen jälkeen että sormus on taas tiessään. Olin niin varma sormuksen totaalisesta katoamisesta parkkipaikalle x, että jonkin kuukauden päästä sain aikaiseksi käydä tilaamassa uuden. Samanlaisen mutta ihan vähän pienemmän, pysyisi sormessakin. Kuka arvaa miten kävi? Sormus löytyi autosta, kuljettajan penkin alta. No hyvä – nyt minulla oli kaksi. Ja se alkuperäinen tuli laitettua muun tarpeettoman tavaran kanssa kylppärin kaapin pohjalle, kun ei ollut arvokkaampaakaan sijoituspaikkaa tarjolla.
Eivätkä sormuksen seikkailut tähän loppuneet. Kun muutimme toissa kerran, isolla porukalla ja ryminällä kerrostalosta paritaloon, jäi kylpyhuoneen kaapin nurkkien tonginta vaillinaiseksi. Kuka nyt yhtä vihkisormusta kaipaa? Uudet asukkaat olivat sen löytäneet (ja pientä sälää pattereiden takaa) ja toimittivat sen taas minulle. Otinko opikseni ja laitoin hyvään talteen? Ei, taas oli elämä sen verran hektistä ettei yhden sormuksen olinpaikkaa ehtinyt miettimään, ja kylpyhuoneen romukoppaan se meni.
Seuraavaksi tapahtui että parin uuden raskauden aikana ja jälkeen tämä hiukan pienempi sormus ei mahtunut sormeen, ja muuttui riipukseksi. Kihlasormus onneksi sopi. Taaskaan ei nimittäin ole ollut aikaa tai energiaa muistella minne se aiempi versio menikään, eikä varallisuutta lähteä ostamaan taas uutta. Lopputulema tästä kaikesta on se, että olen ylen määrin onnellinen löydettyäni alkuperäisen kappaleen ja huomattuani sen sopivan jälleen kerran kuin valettu!
(On minulla muuten nykyään korurasiakin. Sen säilytyspaikka on joku arkinen, jonkun toisen romulaatikon vierellä, mutta se on päällystetty simpukankuorilla ja se on sisältä punaista samettia. Otin sen mukaan joskus lapsuudenkodissa käydessäni – kun sain sen lapsena, se oli hienoista hienoin ja luksuksista luksuksin. Pitäisikö minun nyt laittaa se toinen sormus sinne, se joka ei tällä hetkellä mahdu sormeen? Jos oikein muistan, se riipus roikkuu jossakin ylävessan seinänaulakon naulassa...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti