keskiviikko 5. tammikuuta 2011

Kotona, hetken

Vajaa viikko meni tuttuun tapaan mummulassa. Lunta oli, ja Marx-veljeksiä ja hiihtoa TV.ssä, ja sukulaisia. Mukavaa. Mummusta oli ihanaa, kun nuorimmainen ei vierastanut lainkaan, vaan tuli heti syliin, tahtoi leikkiä koko ajan mummun kanssa ja antoi pukeakin. Huomenna iltapäivällä menemme toisien isovanhempien luo ennen kuin arki kunnolla alkaa. Lapset oppivat kyllä tähän matkalaukkuelämään pienestä pitäen.

Kotona oli muun postin seassa odottamassa tervetulopostitus Imetyksen tuki ry:stä. Kirje, jäsenkortti ja kaksi lehteä. Meillä on imetys tosiaan jatkunut 2-4 kerran päivätahtiin, eikä viikon poissaolo mielestäni heilauttanut puoleen eikä toiseen. Ehkä viimeisen kohdalla on tosiaan mahdollista jatkaa vähintään kahteen vuoteen, tai siihen, kun lapsi itsestään vieroittuu. Olisi hienoa! Katsotaan mitä parin viikon poissaolo keskellä talvea tekee.

Tässä kohtaa voi kertoa miten neuvolan täti kysyi kuullessaan että vielä imetän, että miten se onnistuu, kun käyn töissä ja lapsi on hoidossa. No haloo, ei se siellä koko vuorokautta ole! Onko tämä oikeasti ensimmäinen kerta, kun hän törmää tällaiseen tilanteeseen, tuskin? Hänenhän pitäisi virkansa puolesta olla tukemassa osittaisimetyksen jatkumista joka ikisen asiakkaan kohdalla päivähoidon alkaessa. Ja täti kyseli myös miten lapsukainen sitten syö muuten ja osaa muuta maitoa juoda. Ja mainittakoon se, että tietenkään en kertaakaan ole lapsen synnyttyä kuullut terveydenhuollon puolelta kahden vuoden imetyssuosituksesta.

Lääkärille mainitsin ennen viikon reissua, että harmi kun imetys varmaan jää reissun takia. Hän sanoi, että olen kuitenkin keskimääräiseen nähden imettänyt pitkään, ja että lapsen vasta-aineet ovat hyvällä mallilla ja että tässä vaiheessa asialla ei ole enää niin suurta merkitystä. No joo, osaamansa teorian tasolla vastaukset olivat taatusti oikein, ja asenne on semmoinen äitiä ja äidin oikeuksia (päästä vapaaksi) kunnioittava. Mutta minua ei häiritsisi, jos äideille esitettäisiin hienovaraisesti tai suoraan mahdollisuutta jatkaa kuitenkin, ja käytäntöjä ja apua. Että imetys olisi oikeasti niin pitkä kuin lapsesta tuntuu. Tai niin pitkä kuin suositus suosittaa.

Ei kommentteja: