Minkähän lehden viikkoliitteen lista oli tuon niminen?
Meillä on parasta juuri nyt tietenkin lämmin pukeutuminen – kylmää on niin sisällä kuin ulkonakin. Autoraukka puhkuu ja jurisee ennen kuin käynnistyy, vaikka kuinka esilämmittää. Ulkoliikuntaa ei ole koululaisilla koko viikolla ja perhepäivähoitolaisia kammataan varmaan joka aamupäivä sisällä. Mutta kai olette huomanneet, että päivällä aurinko jo lämmittää?
Peli nimeltä Spore on lainassa puolison työkaverilta, ja sitä pelataan yhdessä koko perheen kanssa aina silloin tällöin iltaisin. Olemme kummallinen raidallinen laji nimeltä Harmuli. Olemme sosiaalinen kasvissyöja, ja liittoudumme paraikaa muiden lajien kanssa ja koetamme vältellä petoja. Ihastuttava kokonaisuus.
Laajavuori on parhaimmillaan pakkasella. Ei ole jonoja. Ainakin se on parhaimmillaan, jos siellä on kylpylähotellissa viikonloppua viettämässä ystäväpariskunta kaksine lapsineen, joiden kanssa voi ensin sunnuntaina käydä ulkona palelemassa, sitten syömässä ja sitten uimassa. Ja rohkeimmat voivat vielä mennä illalla rinteeseen. Meillä oli eilen illalla sellainen olo, kuin olisimme olleet kauempanakin lomalla kuin vajaan kymmenen kilometrin päässä kotoa.
Meillä on viimeinen viikko menossa ennen Ghanaan lähtöä. Lauantaina klo 17 ja jotain käynnistetään matka junan kyydillä etelään päin. Seitsenvuotias luuli hetken, että menemme junalla perille asti. ”Meneekö ne junaraiteet ihan oikeasti siellä Saharassa siellä hiekassa?” Viimeiset kolerarokotteet saatiin nieltyä ja passit viisumeineen ovat takaisin meillä. Oli leimaa, allekirjoitusta ja vaikka mitä.
Löysin kirjastosta paljon hehkutetun Markus Zusakin teoksen Kirjavaras. Se näyttää sen verran houkuttelevalta, että uskallan ehkä pakata sen matkalukemiseksi. Jos luen sitä vain siisteissä paikoissa ja muuten pakkaan muovipussiin. Reissuun ei uskalla lähteä ilman hyvää kirjaa, paksua, ja sellaista joka varmasti viihdyttää koko kaksi viikkoa. (Iltaisin saattaa kuitenkin kaivata vetäytymistä omaan rauhaansa, ja etenkin lentokentillä ja muissa siirtymissä saattaa tulla arvaamattoman pitkiä odotuksia. Sellaisina hetkinä olo ilman kirjaa on suojaton ja alaston, vaikka olisi seuraakin.) Näitä ehtoja täyttävät oikeastaan aika harvat kirjat. Sormusten herran taru tietenkin. Jos Kirjavaras tuntuu liian hienolta, ja jos laukussa on tilaa, valitsen ehkä Tolkienin. 12-vuotias ei ole sitä vielä lukenut, eli se palvelisi meitä molempia.
Pari kappaletta aiemmin sanoin että seitsenvuotias. Kyllä, ennen kuusivuotias täyttää tänään seitsemän. Meillä oli kaikin puolin erikoisia tapahtumia täynnä ollut viikonloppu, sillä pienet synttärijuhlallisuudetkin ehdittiin pitää lauantai-iltana. Paikalla oli kaksi poikaa ja yksi tyttö syömässä tuplapitkää kääretorttua ja leikkimässä.
Seitsemän vuotta sitten luin kahdelle vanhemmalla lapselle aamulla Rasmus Nalle aarteenetsijänä, ja sitten soitimme mummin ja papan lastenvahdiksi ja ajoimme kauniissa talvisäässä Kätilöopistolle. Silloin oli lauantai. Poika syntyi samassa huoneessa kuin isosisaruksensa olivat syntyneet. Minulle on jäänyt mieleen sekä synnytyksestä että parista päivästä Haikaranpesässä kiireettömyys ja rauha.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti