tiistai 22.2.
Aamuherätys 5.30 tuntui helpolta, kun illalla oli uni tullut jo yhdeksältä. Kukot kiekuivat, oli vielä pimeää. Aamupalan ja pakkausten jälkeen bussiin ja Namongin puolelle muutaman kilometrin matka. Parin asumuksen ohi kinttupolkua töyräälle, jossa perustukset sairaalalle (synnytyshuone, lapsivuodehuone ja yhden huoneen osastot lapsille, naisille ja miehille) ja klinikalle olivat olemassa. Oli hassua, kun kyläläiset huiskuttivat ja kiittelivät ja toivottelivat tervetulleeksi. Mehän olimme kuitenkin vain lomalla - siltä tuntui. Paikallisimme olimme joka tapauksessa suuri tapahtuma. Tytöille huomio oli hiukan hankalaa, sillä he eivät oikein saaneet otetta puhutusta kielestä ja ujostelivat itse puhua.
Rakennuspaikka näytti kauniilta ja hyvältä. Kompostoivan käymälän valmistus oli käynnissä. kaivo oli porattu, vesitornia (jonka korkeus oli vielä neuvottelun alla) rakennettiin. Joka paikka Ghanassa on roskainen, eli tytöt ja pari aikuista nmuodostivat siivouspartion. Sementtisäkkeihin kerättiin muoviroskaa ynnä muuta. Ja kehotettiin työmiehiäkin pitämään paikat siistinä.
Tuntui että kello on pian 11 (omasta kunnosta ja kuumuudesta päätellen), mutta se olikin YHDEKSÄN. Vesitaukojen, suolatikkutaukojen ja banaanitaukojen voimin jaksettiin 10.30:een. Ekana päivänä tämä sai riittää. Ehdin hiukan siirtää tiiliäkin (ja säpsähtää hämähäkkiä naamalla).
Tytöt ja muutama aikuinen kävivät läheisessä koulussa tervehtimässä (Ja pelästymässä keittiön tätejä, jotka melkein veivät tytöiltä vesipullot käsistä ja hatut päistä. "Meidän keittäjät eivät ole tuollaisia", kommentoivat tytöt).
Meidät hälytettiin työmaalta kovin aikaisin siitäkin syystä, että meille oli sovittu vastaanotto Offinson KUNINKAAN hallintotaloon. Siellä istuttiin ja odotettiin ykköset päällä komeassa huoneessa, jossa sähköt (eli ilmastointi) ei toiminut. Kun meitä tultiin hakemaan, koetettiin muistaa etiketin kiemurat. Kuninkaalle ei sanota mitään. Ei istuta jalat ristissä, ei huiskuteta vasemmalla kädellä jne. Vastaanotto oli avoimessa katoksessa pihalla, ja läsnä oli paitsi punapukuinen kuningas myös liuta mustakaapuisia kyläpäälliköitä. Ryhmämme pomo puhui puhemiesten kautta ja tulkki tulkkasi mitä tulkkasi. 500m2 klinikka ja valmistumispäivä 1.4. herättivät kovasti myhäilyä ja taputusta. Kiiteltiin ja tervetulleeksi toivotettiin.
Tytär oli kovasti kuumissaan tuon kokemuksen jälkeen. Oli ihanaa päästä syömään kunnolla. Harvoin on linssikeitto ja leipä ja hedelmät maistuneet tällä tavalla.
Illalla katsottiin myös rankkasade-elokuvaa parvekkeelta. Siinä juoksi koira ensin oikealle, sitten vasemmalle ja sitten taas oikealle. Käveli siinä muutama ihminenkin ja ajoi kaksi autoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti