lauantai 19.2.
Hyvästeltiin pojat ja nuorimmainen isänsä hoiviin pakkassäässä. Keski-Suomea olivat koetelleet pakkaset, keittiön vesihana oli aamullakin jäässä kaapin alla, kylmän lattian päällä (siis sisällä talossa!) Meillä oli junaliput Tikkurilaan, mutta koska kyseessä oli Pendolino, olimme osanneetkin odottaa ongelmia. Juna oli vaihtunut bussiksi ja ajoimme suoraan Tikkurilaan. Pappa oli vastassa ja saimme viettää rauhallisen illan ja yön Järvenpäässä. Illan ainoa varsinainen yllätys oli se, että aino oli pakannut mukaan isohkon koiran vaikka äitinsä oli ajatellut pikkuista...
sunnuntai 20.2.
Kello soi viideltä. Ylös, vaatteisiin, pikainen aamupala ja taksille. Mukaan kaksi käsimatkatavarareppua ja kolme matkakassia. Talvivaatteet jätettiin mummin hoiviin. Iloinen ja lupsakka taksikuski toi meidät Helsinki-Vantaalle, jossa jonotettiin aikamme matkatavaran jättöön. Tapasimme matkatoverimmekin! Hui, turvatarkastuksen läpi aamupalalle ja KONEESEEN. Tytöt istuivat yhdessä, hyvin meni. Saharan yllä oli aika lailla utua, jonkin verran nähtiin dyynejä ja korkeusmuodostumia. Tytär: "Jännittää! Kohta ollaan perillä!"
Frankfurtissa oli vaihtoaikaa hedelmäsalaatin verran. Aika jännityksellä pakkauduttiin Accran koneeseen. Ihanaa ja helppoa matkustaa ilman työpaineita, ison ja helpon tytön kanssa. Viestit Namongista olivat olleet rohkaisevia. Accrassa odottelemme loput porukasta ja jatkamme yöksi Valley View yliopistolle.
Ilta. Accra, Kotoman kansainvälinen lentokenttä.
Lähestyessämme Accraa näkyvyys oli ollut heikko. Punertavia pilviä, utuinen ilma. Kun astuimme ulos Accrasta koneesta, portaiden yläaskelmalle, vastassa oli kostea, kuumannihkeä ilta. Selvä suolan tuoksu ja tuntu ilmassa. Tuoksui myös jännästi afrikkalaiselta kaupungilta, muistin heti että tältä oli tuoksunut myös Nairobissa. Tytöt olivat äimänä, heille edellinen ulkonaolokokemus oli ollut aamulla Helsinki-Vantaan pakkasessa. Edellämme ulos astuneet levittivät kätensä ja huusivat "Africa!" Tuntui hyvältä.
Ongelmitta läpi tarkastuksista ja tulleista, ja matkatavaratkin tulivat ripeästi, tosin hieman kosteina.
Porukan johtaja oli vastassa ja jäimme uuvahtaneina odottelemaan loppuryhmää. Tytöille odotus oli raskas, etenkin kun pääryhmän tultua jouduttiin odottamaan kauan bussin lastausta (kassit katolle jne) Matkalla tytöille tuli uni vaikka isommille katsttavaa piisasi. Ihanaa oli ryömiä yliopiston majatalon huoneeseen nukkumaan, vaikka oudon kuuma olikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti