Palasimme kotiin eilen, eilen oli matkan 14. päivä. Aamu alkoi aikaisin Accran koneessa. Astuimme Euroopan kamaralle Frankfurtissa ilman ulkovaatteita, tyttärellä oli jalassa sandaalit kun ainoat umpikengät oli jätetty Offinsoon. Frankfurtin kentällä menikin seitsemän tuntia, ihmeen helposti kun olimme kaikki orientoituneet pitkään odotukseen. Tai sitten Afrikka oli opettanut. Ehdimme syödä kiireettömän aamiaisen ja vielä kiireettömämmän lounaan ja lisäksi ostaa koko perheen syntymäpäivälahjat vuodeksi eteenpäin. Osa tutustui kappeleihin. Olisi hienoa, jos lentokentät panostaisivat enemmänkin matkustajia aktivoivaan tekemiseen kentillä. Luulisi, että mahdollisuudet ovat rajattomat. Kiipeilyseiniä, kylpylöitä, museoita, lepohuoneita, leikkipaikkoja, mahdollisuus tehdä käsitöitä, lainattavia pelejä, ulkoilumahdollisuuksia…
Viimeinen pätkä Helsinkiin tuntui lyhyeltä, ja ihanaa kyllä, perhe oli jaksanut tulla vastaan. Pojat hyppivät hillitysti ja nuorimmainen katsoi vinosti hymyillen mutta meni ensin isosiskon syliin. Äitiä piti vähän miettiä. Viimeisen kolmen tunnin ajomatkan jälkeen kotiin olimmekin taas kavereita.
Kotona saimme aikaan melkomoisen pyykkivuoren ja epäjärjestyksen. Sitä tässä lähdetään purkamaan, ja länsimaiseen arkeen asettumaan (aikatauluja, menoja, taloudenpitoa). Ja puoliso ja seitsenvuotias ovat flunssassa.
Afrikka on lähellä mielessä. Kokemuksia kertoo perheelle hajanaisesti ja joka välissä. Tytär kyselee välillä mitä kello on, ja pohtii mitä seuraava rakennusryhmä juuri nyt tekee. Jo lentokoneessa paleli. Silti nautin suunnattomasti siitä, että vessa on puhdas, sen ovi menee lukkoon, siellä on paperia ja hanasta tulee juomakelpoista vettä. Tytär nautti jo Frankfurtista siitä, ettei jokaiselle vastaantulijalle tarvitse huiskuttaa ja ettei kuka tahansa tule yhtäkkiä juttelemaan kovalla äänellä.
Tulen lähettämään lähiaikoina ison nipun puhtaaksi kirjoitettuja matkapäiväkirjan sivuja tänne blogiin. Ovat otsikoitu tämän postauksen tapaan tyyliin ”Rakennusryhmän raportteja – päivä n”. Sisältävät paljon naiivia pohdintaa ja aloittelevan Afrikan käyjän (matkaoppaassa sanottiinn, että Ghana on ”Africa for beginners”) kokemuksia, koettakaa kestää. Kuvia raporteissa on vähänlaisesti. Niitä kannattaa katsella edelleenkin täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti