Aikansa kutakin

Tutkimusprojektin päättyminen pari kuukautta sitten alkaa realisoitua. Kolme melkein valmista käsikirjoitusta pyörii tässä kuin ennenkin, mutta ennen kesäkuussa tehtävää suurta raportointia nekin ovat menneet maailmalle. Ja kokoaikaisen työsuhteen antamat edut pikkuhiljaa kaventuvat ja päättyvät.

Helsingin yliopiston sähköpostiosoite ja ATK-tunnukset pelaavat enää huomiseen. Ja täällä tyhjentelen työpisteestäni niitä vähiä kamoja, joita tänne on elokuun jälkeen ehtinyt kertyä. Olin sopinut Jyväskylän yliopiston kanssa, että saan työpisteen, avaimet ja sähköpostin ynnä muut huhtikuun loppuun saakka. Perjantai on taas opetuspäivä toisella paikkakunnalla, eli huominen on viimeinen ”luvallinen” päiväni täälläkin. Mitenkään suurta kaihoa tai paniikkia näistä loppumisista ei tunnu (Paitsi se nyyhkis Helsingin sähköposti – muistan kun 90-luvun alkuvuosina naputteli pienelle unix-terminaalille ekoja viestejään, teksti oli vihreää ja ruutu vanhanaikaisesti vilkkuva!), kesä mennee kotitoimistossa osa-aikaisesti aineistoja ihan palkan edestä käsitellen, ja syksyksi minulla on tiedossa suht varma työkuvio josta kerrotaan hiukan myöhemmin. Mutta onhan tämä tätä pätkätyöläisen työn ihanuutta tämä avainten ja työpisteiden vaihdon kanssa puljaaminen.

Vasikkapiilon tarvetta?

Pääsiäinen meni mummun luona auringossa paistatellessa. Oli rentouttavaa. Vanhimmainen oli yhden yön ja kaksi päivää serkkuni perheen emolehmätilalla piikomassa. Valitettavasti yhtään vasikkaa ei syntynyt, mutta pihattoa oli pesty,korvamerkkien laittoa opeteltu ja talon töissä mukana oltu. Olen asiasta onnellinen. Itse en ole koskaan ollut innostunut maatöistä ja eläimet lähinnä pelottavat, mutta tiedän tyttären hyrisevän tyytyväisyydestä tuollaisessa hommassa.

Ja onhan se terapeuttistakin teini-ikää lähestyvälle. Olla tasaveroisena ja työtä tekevänä, eikä tarvitse ärsyyntyä omasta perheestä ja arjen/kodin velvoitteista. Hermot tuntuivat olevan välillä kireällä lomankin aikana. Siksi vasikkapiilojen rakentamisen kuvailu tuli hiukan haikealla äänellä.

Vasikkapiilot on tehty sen kokoisiksi, että emolehmät ei mahdu niihin. Vasikat voivat siis vetäytyä niihin olemaan omassa rauhassaan. Joskus vasikat nukkuvatkin niissä. Ei löydy ihmislapselle vasikkapiiloa, ei.

Tytär lukee Tarua Sormusten Herrasta. Hän on Morian kaivoksilla menossa ja sanoi kirjan muuttuneen kiinnostavaksi. Joo, jossain niillä paikkeilla se tapahtuu. Kun saattue joutuu hajaannukseen toisen kirjan lopussa, ollaankin jo tiukasti koukussa. Tytär myös analysoi että silleen jännästi ne kaikki saattueen jäsenet on silleen erilaisia.

Mitäs muuta. Heti Savosta palattua puoliso pakkasi yhden mukana olleista laukuista uudelleen ja lähti aamulla varhain Tanskaan kolmeksi päiväksi. Koetamme pitää lasten kanssa taas taloa pystyssä. Vapunalusviikolla siihen kuuluu kevyitä osa-aikatyöläisen työpäiviä, haravointia ja naamiaisasujen ompelemista alennusmyyntikankaista.

Aamun tunnepari

Tämä aamu lähti käyntiin ääripäisillä tunteilla sähköpostia lukiessa.

Ilahdus, hurmaannus

Namongista oli tullut eilen puhelinlankoja pitkin tieto, että terveysasema on valmis viimeistä laattaa ja tierumpua myöten. Myös teillä tietymättömillä ollut kontti oli saapunut ja purettu. Klinikan osa on kuulemma ollut jo pari viikkoa käytössä.

Hämmennys, järkytys

Sain kuulla että tuntemani viaton nuori nainen, keskisen Afrikan pakolaisleiriltä tänne pari vuotta sitten muuttanut, on joutunut rasistisen väkivallan uhriksi. Kenen mielestä tämä on oikein? Mitä tällaiselle asialle voi tehdä?

Akuutti kriisi

Eilen ajoin Tampereelle opettamaan, ja ilahduin taas kesänopeusrajoituksista. Teknisen korkeakoulun opiskelijat olivat kuin tulisilla hiilillä, sillä alakerrassa oli vapun avajaiset (!). Pidimme siis hiukan lyhyemmät luennot. Takaisin tullessa puhelin piippasi, ja luin tulleen viestin. Vanhimmainen, 12 vuotta: ”Tavutetaanko viedään vi-e-dään vai vie-dään?”.

Patetiaa, osa kolme

Aloitin yhden tekstin vaalituloksesta mutta siitä tuli tosi pateettinen. Ja sitten aloitin toisen lasten kotitöistä, mutta pateettisuutta riitti siihenkin. Ehkä en julkaise niitä.

Täytyy sanoa, että vaalitulos ällistytti minut ja huolestuttaa minua. Eniten se, että täällä jossain on niin valtavasti ihmisiä joiden arvot ovat oikeasti kovin kaukana yleisesti hyvinä pitämistäni avarakatseisuudesta, analyyttisyydestä, ihmisarvon ja ympäristön kunnioittamisesta, toisten auttamisesta. Ei minua niinkään puolue itsessään huoleta. Mutta ne hiljaiset kannattajat.

Puhekone, seisova pöytä ja vaalijärkky

Meillä on kuoriutunut kotona kohta kaksivuotias, joka puhuu ja omaa selvästi itsenäistä ajattelutoimintaa ja tahtoa. Ja tarvetta olla äidin kanssa. Aamusta iltaan kaikuu kotona tämänkaltainen: "Äiti! Äitiiiiiii! Missä äiti?! MISSÄ ÄITI?!!!! Kato äiti, äiti kato! KATO ÄITI!!!!!! Äiti poiss vesssatta!!" Tämmöisiähän nämä tässä iässä tuppaavat olemaan, mutta kun hän oli äsken tiedoton vauva!

Puoliso ajaa takaisin pohjoisesta. Meillä yhdeksänvuotias oli äärimmäisen aktiivinen koko viikonlopun ja onnistui hermostuttamaan koko muun perheen mutta myös laittamaan ruokaa. Haravoitiin sulavaa lunta ohuemmaksi ja onnistuttiin sulattamaan poikien futisnurmikko. Nyt se on poikien futismutavellikkö.

Katoimme lasten kanssa seisovan pöydän vaali-illan kunniaksi, ja avasimme TV:n. En nyt lähde analysoimaan tuoretta vaalitulosta muuta kuin sanomalla että JÄRKKY, mutta sekin yllätti miten kiinnostuneita 9- ja 12-vuotiaat olivat puolueista, vaalijärjestelmästä ja siitä mitä valitut ehdokkaat tekevät ja mikä se on se hallitus ja ketä Keski-Suomesta valittiin. Käytiin sitten vähän yhteiskuntaoppia läpi ja luettiin netistä parin puolueen aatteita. MUTTA JÄRKKY.

Ässä ja ärrä

Eskarilainen alkaa vihdoin oppia ässän. Ei me tästä olla hirveästi stressattu, mutta kyllä tuon ikäinen itsekin huomaa kun puhuu ”väärin”. Vielä se ei ole vakiintunut ihan suomalaiseksi ässäksi, kaikenlaisia suhinoita ja versioita kuuluu, ja kiireessä se taantuu z-kirjaimen eri muunnoksiksi, mutta silti.

Iltapalapöydässä poika makusteli erilaisia ässiä, ja huomasi miten erilaisia niitä on. Juteltiin ja ihmeteltiin siinä sitten venäjänkieltä, heillä kun on monta ässän merkkiäkin kirjoituksessa, kun puheessa niitä suhuja on niin monia erilaisia.

Isoveljensä sai kiinni ärrästä tuossa samassa iässä. Pari kertaa käytiin Siilitiellä puheopella päristelemässä, ja kotona hoettiin että ärrälääkäri määräsi kääretorttua.

Rakennusryhmän raportteja - kuinka valistaa kansaa

Tienvarsitauluja matkalla Accrasta Offinsoon:

Watch out; Aids has no cure; Protect yourself; Use condom

Malaria kills

Domestic violence; Destroys Families; Stop it now!

Drive carefully, we need you alive (Toisessa taulussa lueteltiin liikenteessä kuolleiden lukumääriä)

Ja olipa tien varressa jättimäinen virallisen oloinen taulukin, jossa luki:

Jesus is the Lord; Acts 10:36

Liikkumisen vapaus

Vapauden tuntu, kun pääsi aamulla pyörällä saattamaan eskarilaisen eskariin ja nuorimmaisen tädille, ja sitten saattoi polkaista töihin ilman yhtään rahaa tai hiilidioksidipäästöä. Ja kaiken lisäksi olin töissä luonnottoman aikaisin, kun eskarilaisen takia piti lähteä liikkeelle jo ennen kahdeksaa.

Puoliso ajoi eilisen pohjoiseen, ja nyt hän on siellä ja viesteistä päätellen onnellisena ja tyytyväisenä. Hyvä niin.

Pohjoisesta puheen ollen, haen muiden töiden ohessa ihanteellista tutkijapaikkaa verkostossa, jossa käsiteltäisiin ihastuttavia aiheita tyyliin tundra, ilmasto, porot, porotalous ja pikkunisäkkäät. Ja verkostossa olisi mukana myös Norjan pohjoiset yliopistot. Näin houkutteleva kokonaisuus on varmaan jonkin sortin aprillipila.

Työnhaku on tullut aika rutiininomaiseksi. Hakemuksen saa väsättyä nopeasti, eikä siihen vuodata enää kaikkea sydänvertaan kerralla. Enkä muista enää huolehtia ja hätäillä siitä saanko minä paikan x tai y. Viimeisten kuukausien aikana on kyllä tullut haettua paljon kaikkea, sekä tieteellistä että muuta. Tosi kiinnostava nähdä vaikkapa vuoden päästä mitä sitä on tekemässä.

Viime viikot olen lukenut hajanaisesti ja hitaasti William Gibsonin Hahmontunnistusta. Japanin tapahtumien jälkeen piti mennä lainaamaan niitä Gibsonin vanhempia, mutta ei kirjastossa ollut. Hassu juttu, miten aika kohtelee joitakin kirjoja kaltoin. Gibsonin kymmenen vuotta sitten just ajankohtaiset havainnot ja tarkkasilmäiset kuvailut senhetkisestä nykyhetkestä tuntuvat nyt vanhentuneilta, ja eri tavalla vanhentuneilta kuin joku Austin tai vastaava. Ehkä pitää koettaa uudelleen 50 vuoden päästä.

Muuttolintuja

Peippo tuli eilen illalla. Ja Tampereelle pääsi hujauksessa, kun on kesänopeusrajoitukset. Ja puolison kanssa vietettiin aamulla laatuaikaa kaatopaikalla - tyhjennettiin koko talven seisseet autotallin purkujätteet pois peräkärrystä, ja saatiin jopa pihalla lumen alla talvehtinut toinen purkukasa siirrettyä tyhjentyneeseen kärryyn. Kohta puoliso lähtee muuttolintujen lailla muutamaksi päiväksi pohjoiseen.

Plussan puolella

Perjantai-iltaamme ilahdutti yhtäkkiä oksentava seitsenvuotias ja kohta esimerkkiä seurannut 12-vuotias. Mattoja ja rättejä ja vaatteita pesuun ja pyykkikoneeseen. Yökkivät puoli yötä, ja taaperokin oksensi sänkyynsä. Nice!

Onneksi futismatkalainen pysyi terveenä ja isänsä jaksoi viedä hänet yhteislähtöön kukonlaulun ja auringonnousun aikoihin. Vaasassa oli kivaa ja pelattua tuli.

Ja onneksi kaikki muutkin olivat jo heti lauantaina terveitä ja ahkeran pyykinpesun jälkeen hajukin hälveni asunnosta. Ja kun vielä viikonloppu oli keväinen ja aurinkoinen, ja kun saatiin kaivettua pyöräteline esiin lumesta ja pyörät esiin autotallista, kokonaisuus taisi jäädä plussan puolelle.

Tällä viikolla puoliso on ensin tänään Joensuussa ja sitten näillä näkymin tiistai-illasta eteenpäin loppuviikon ansaitulla ja kauan sitten sovitulla lomalla pohjoisessa. Minun pitäisi käväistä siinä välissä Tampereella...

Uutiskatsaus

Aamupäivällä saimme tehtyä muutamia värikkäitä kuvia yhteen kauan rästissä olleeseen artikkeliin puolison kanssa. Koetamme tehdä mahdollisimman vähän töitä yhdessä, mutta aina joskus pieni yhteistyöprojekti toimii ihan hyvin.

Valmistelen luentoja aiheista säännöstely ja järvien fysiikka. Olen muistanut useita kauan sitten oppimiani asioita ja oppinut uusiakin. Ajattelin myös puhua tuleville insinööreille YVA-menettelystä. Saattavat joskus elämässään törmätä siihen tosielämässä.

Kevät on tuonut hydrologisia ilmiöitä kotiin asti. Lumet sulavat etupihalta, ja kovin on märkää ja pehmeää. Suurin osa pihasta on toki lunta puolisääreen, muun muassa siinä missä on pyöräteline. Tiet ovat sulat, eli isoimmat lapset eivät olleet enää pideltävissä pyöräilyn suhteen. Kahlatkoon siis autotallille aina pyöränsä kanssa kun pihalla ei oikeasti ole vielä sulaa paikkaa ajopeleille.

Koulu ilahdutti taas tähän vuodenaikaan kuuluvilla liikuntalappusilla. Siis pitää merkitä rasti aina kun on liikkunut 10min. Tämä herättää koululaisissa kilpailumieltä ja pitää heidät ulkona iltapäivisin (lappujen tarkoitus?). Yleisesti lappuaikaan on ollut sulat maat ja linnut laulaneet. Myöhässä on siis kevät.

Taapero on saanut uudet ilonaiheet, aurinkolasit on jo vanha juttu. Saappaat! Kurahousut! Harmi vaan, kun äiti ei anna pitää niitä sisällä.

9-vuotias lähtee viikonloppuna pelireissulle Vaasaan. Hän on pakannut jo pari päivää sitten ja on intoa täynnä. On niin ilahduttavaa nähdä hänet intoa täynnä! Keväällä 9-vuotiasta innostavat toki edelleen tietokonepelit ja pikkusisko, mutta tosiaan myös futis ja sählypelit naapurin pihassa. Siinä kysytäänkin innostusta, kun nilkkaan ulottuvassa sohjossa rikkinäiseen maaliin lyö palloa.

Liityin viime vuonna Aktiivinen synnytys ry:seen. Sain eilen liittymislahjaksi nipun Sydänääni –lehtiä. Ihania ja innostavia ja liikuttavia.

Rakennusryhmän raportteja- huoneentaulu

Bakana-hotellin huonesääntö numero yksi:

DO NOT SPIT ON THE FLOOR

Rakennusryhmän raportteja - kouluelämää

Tytär ehti vierailla useallakin koululla matkan aikana. Osassa oli vain katto ja kaikki luokka-asteet ikään kuin samassa tilassa. Osa oli paremmin varusteltuja. Useat olivat jonkun kirkkokunnan ylläpitämiä. Kovin tarkkaa kuvaa emme koulusysteemistä ja koulua käyvien päivärytmistä / osuudesta koko lapsimassasta saaneet vierailuista huolimatta. Sen huomasin, että isoja laumoja eri värisiin koulupukuihin sonnustautuneita lapsia vaelteli eri suuntaan aamuisin ja koteihinsa iltapäivällä. Eri koulujen koulubussejakin nähtiin. Oli myös niitä, jotka eivät selkeästi kouluun menneet vaan auttoivat kotona. Joko työvoiman tarpeen tai varattomuuden vuoksi - koulupukuihin ei kaikilla ole varaa.Tässä muutama otos eri kouluilta:

Lumia sulatellessa

Viikonloppu meni lumia sulatellessa. Onhan tuo sumuinen sää vähän tylsä, mutta kun muistaa että se palkitsee pikku hiljaa paljastuvana pihana ja yhtäkkiä valtavan leveältä tuntuvana ajotienä, niin mikäs siinä.

Puolison isä oli meillä majoittumassa, oli kirkon toimien takia paikkakunnalla. Kävi siis nukkumassa kahtena yönä ja sunnuntaina ehti kokata kolmasluokkalaisen kanssa. Kolmasluokkalainen laittoi intoa täynnä currya ja riisiä. Toiset lapset eivät ole lainkaan kiinnostuneita ruoanlaitosta.

Kaikki rakentajat ovat palanneet viikonlopun aikana kotiin Ghanasta. Namongin terveysasema on niin valmis kuin se kuuden viikon puristuksen jälkeen voi olla. Klinikka on ihan valmis huonekaluja ja sen semmoista lukuun ottamatta, sairaalaosa vaatii vielä hiukan kattotöitä ja viimeistelyä.

Rakennusryhmän raportteja - Mitä autosi kertoo sinusta

Taksien ja pikkubussien takalaseissa, bussien ja rekkojen etulaseissa ja vaikka missä päin autoja oli osuvia havaintoja elämästä ja etenkin hengellisestä elämästä. Tässä muutamia:

To God

By God

why not Jesus

LOVELY (rekassa)

To God be the glory (bussin etuosassa)

Psalm 35

Such is life

Life is not easy

Good luck

Be serious (taksissa)

Why worry (pikkubussissa)

Think about children (pikkubussi)

Keep on praying

Pray without ceasing

Kuulemma yleinen tapa on rukoilla ja painaa sitten kaasu pohjassa. Ehkä tämä selittää osittain tekstit.