Vapauden tuntu, kun pääsi aamulla pyörällä saattamaan eskarilaisen eskariin ja nuorimmaisen tädille, ja sitten saattoi polkaista töihin ilman yhtään rahaa tai hiilidioksidipäästöä. Ja kaiken lisäksi olin töissä luonnottoman aikaisin, kun eskarilaisen takia piti lähteä liikkeelle jo ennen kahdeksaa.
Puoliso ajoi eilisen pohjoiseen, ja nyt hän on siellä ja viesteistä päätellen onnellisena ja tyytyväisenä. Hyvä niin.
Pohjoisesta puheen ollen, haen muiden töiden ohessa ihanteellista tutkijapaikkaa verkostossa, jossa käsiteltäisiin ihastuttavia aiheita tyyliin tundra, ilmasto, porot, porotalous ja pikkunisäkkäät. Ja verkostossa olisi mukana myös Norjan pohjoiset yliopistot. Näin houkutteleva kokonaisuus on varmaan jonkin sortin aprillipila.
Työnhaku on tullut aika rutiininomaiseksi. Hakemuksen saa väsättyä nopeasti, eikä siihen vuodata enää kaikkea sydänvertaan kerralla. Enkä muista enää huolehtia ja hätäillä siitä saanko minä paikan x tai y. Viimeisten kuukausien aikana on kyllä tullut haettua paljon kaikkea, sekä tieteellistä että muuta. Tosi kiinnostava nähdä vaikkapa vuoden päästä mitä sitä on tekemässä.
Viime viikot olen lukenut hajanaisesti ja hitaasti William Gibsonin Hahmontunnistusta. Japanin tapahtumien jälkeen piti mennä lainaamaan niitä Gibsonin vanhempia, mutta ei kirjastossa ollut. Hassu juttu, miten aika kohtelee joitakin kirjoja kaltoin. Gibsonin kymmenen vuotta sitten just ajankohtaiset havainnot ja tarkkasilmäiset kuvailut senhetkisestä nykyhetkestä tuntuvat nyt vanhentuneilta, ja eri tavalla vanhentuneilta kuin joku Austin tai vastaava. Ehkä pitää koettaa uudelleen 50 vuoden päästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti