torstai 21. heinäkuuta 2011

Ei enää nakkeja

Takana on kymmenen päivää ja 2500 km matkailua pohjoisessa Suomessa. Olimme mennessä ja tullessa muutaman päivän äitini sähköttömällä mökillä keskisessä Lapissa, ja päätepiste oli reilun viikonlopun tapaaminen puolison biologisten sukulaisten kanssa ihan pohjoisessa. Tällaiseen matkaan mahtuu niin paljon, ettei niitä oikein ole vielä saanut jäsennettyä omaan päähänsä eikä niistä saa mitään kattavaa ja tolkullista blogimerkintää. Mutta joitakin hajahuomioita.

On jännä, miten meidät otetaan aina siellä pohjoisessa niin hyvin vastaan – ikään kuin kotiin. Tai ainakin lapset ja puoliso, sillä he ovat verisukulaisia. Minulle ollaan ystävällisiä, mutta selkeästi kyllä huomaa ketkä ovat suvulle tärkeitä. En pahastu tästä, mutta ehkä siellä ei olisi kovin viihtyisää asua. Kotiutuminen olisi ulkopuoliselle hidasta.

Pojat tykkää näköjään kalastaa, vaikka kotoa ei siihen ole juuri kannustettu. Uistimia heitettiin pariinkin jokeen, ja loman kohokohta oli päästä suvun kanssa kalalle. Onneksi saalista ei tullut.

Sähköttömissä oloissa lapset joutuvat keksimään kaikenlaista muuta touhua. Se on virkistävää.

Alkumatkan kinan ja epäjärjestyksen jälkeen perheen dynamiikka parani koko ajan ja reissun viimeisen ruokailupysähdyksen jälkeen puoliso joutui erikseen kiittämään sitä miten kivaa lasten kanssa on kulkea, kun ei tarvitse jännittää julkisilla paikoilla liikkumista ja kun isommat pitää huolta tuosta nuorimmasta.

Nuorimmainenkin jaksoi kivasti, oli toki oma auto ja oma matkasänky ja oma potta ja oma pupu koko ajan mukana.

Nyt jo aika kauan lasten kanssa reissattua alkaa vähitellen osata pakata tarpeelliset tavarat mukaan. Vaikka just sen autopotan, kun matkalla on taapero mukana. Ja ensiapurasian autoon mukaan.

Ja sopuleita oli pohjoisessa. Ajoin varmaan parin ylikin.

Ja ruokavalio oli turhan nakkipainotteinen. Kun ei kalaakaan syödä silloin kun puoliso on mukana. Olihan sitä leipääkin, ja muuta vastaavaa mitä sai mökin läheiseltä baarilta ja mitä muisti ostaa kun ajoi isomman taajaman ohi. Mutta ihana kun kotona saa helpommalla vihanneksia ja jugurttia ja kaikkea sellaista ylellistä.

Ei kommentteja: