keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Koulukuvitelma

Sain aloittaa aamun palaverilla koulussa, neljäsluokkalaisen käytösasioissa. Parempaan suuntaan ollaan luokan levottoman nelikon kanssa menossa, mutta tiukalla linjalla on jatkettava.

Huokaus. Siis totta kai lapsen on opittava koulun tavoille. Ja oppiihan se. Mutta jäin miettimään mikä tappio se kokonaisuutta ajatellen onkaan. Kun kokonaisuus on ne tuhannet, yleensä pojat, joiden on pakko vääntäytyä siihen samaan muottiin kuin muutkin. Aikuinen tietää, miten turhauttavaa on keskittää energiansa oppiakseen jotain mihin ei ole luontaisia kykyjä ja kutsumusta. Etenkin jos se tarkoittaa sitä, että on hylättävä ne taidot ja talentit joiden kehittäminen nostaisi lentoon ja antaisi eniten niin itselleen kuin yhteiskunnallekin. Entä sitten lapsi.

Ajatellaanpas että olisi koulu, johon tultaisiin vaikkapa kolmannelle luokalle, kun oltaisiin opittu lukemaan ja laskemisen ja englannin alkeet. Ja opettaja olisi antanut ymmärtää, että pulpetissa hiljaa istumisen opetteluun nämä koulupäivät alkaa tästä eteenpäin mennä. Kuvittelemassani koulussa opittaisiin koulupäivien aikana kädentaitojen tekniikoita ja valmistettaisiin taitotason mukaan erilaisia käyttö- ja taide-esineitä koulun kauppaan myyntiin – metallia, keramiikkaa, puuta, elektroniikkaa. Viitos- kuutoset saisivat oikeuden ohjata nuorempiaan perustaidoissa, ja vuorollaan valmistaa tavaraa myös henkilökohtaiseen käyttöön ja myyntiin. Oppilaat otettaisiin mukaan myös rakennuksille opettelemaan talonrakennuksen niksejä ja tapoja. Ala-asteen oppimäärä käytäisiin läpi soveltaen; lukemista ja laskemista olisi toki päivittäin, mutta kielenoppiminen hoidettaisiin muun tekemisen ohessa ja lukuaineet voitaisiin lukea alta pois urakalla joskus viidennellä. Musiikista ja liikunnasta ei liene syytä tinkiä, tai ainakin bändissä soittamiselle ja pihapeleille voisi varata pari tuntia varsinaisen koulupäivän jälkeen. Yläasteelle mennessä nämä nuoret miehet olisivat käsityön ammattilaisia. Ja uskaltaisin lyödä vetoa että muutenkin taitavampia, voimaantuneempia ja enemmän omia itsejään kuin ne joita on neljä vuotta hyssytelty, komenneltu ja toruttu.

Kuulostaa hieman steiner- tai montessorikoululta. Vai voisiko tämä olla jotain muuta, yksinkertaisempaa?

Ei kommentteja: