torstai 5. tammikuuta 2012

Lasten- ja lapsikulttuuria

Automatkoilla on kuunneltu kirjastosta lainattuja Timo Parviaista ja Jukka Parkkista, niin kuin asiaan kuuluu. Tuorein Ella kesti KOKO MATKAN, eli yli kaksi tuntia. Joulupaketeista tuli muun muassa Ellan ja Aleksin vanha ja ympäristötietoinen Lenni Lokinpoikanen, joka ei enää ole niin ärsyttävä kuin vuosia sitten. Huomasin liikuttuvani melkein kyyneliin kappaleista MC Koppakuoriainen, Suomenlahti ja Tarkastaja Koiranen ja Siili Angelkoski. Tähän on siis tultu.

Sain harpottua joululomalla läpi Judy DeLoachen ja Alma Gottliebin kokoaman "vauvanhoito-oppaan" A World of Babies. Tähän on koottu kulttuuriantropologista tietoa seitsemästä eri tavasta olla raskaana, synnyttää ja hoitaa perhettä. Eniten uppouduin Balin, Tyynenmeren saarikansan ja parin afrikkalaisen kansakunnan tapoihin. Jännä juttu, miten käytännönläheisesti ja eri tavoin asiat voidaan hoitaa. Miten saadaan afrikkalainen vauva olemaan kakkaamatta kun häntä kannetaan selässä päivät pitkät? No tietenkin antamalla aamuin illoin peräruiske! Kirja karisti ainakin sen ajatuksen, että se "luonnonmukainen" hoitotapa on välttämättä kovin luonnonmukainen. Taikausko ja/tai kulttuurilliset tavat muokkaavat lastenhoitotapoja kaikkialla. Ja se välttämättömyys, voimakkain muokkaajista.

Osa tavoista tuntui itsestä järkevältä ja läheiseltä. Osa todella vierailta. Ja etenkin heti hiukan isompiin lapsiin aika ankarasti, vaativasti, häpeällä kasvattaen tai pilkallisesti suhtautuminen tuntui joissakin kulttuureissa pahalta. Ja lasten eriarvoisuus sukupuolen mukaan. MUTTA. Mikä oli yhteistä ja ihanaa kaikissa kuvatuissa kulttuureissa? Kaksikin asiaa. Ensin se, että pienen ihmisen paikka oli äidin tai muiden läheisten iholla kiinni, sylissä. Ei yksin. Tälläinen oletus tekee ensimmäiset kuukaudet taatusti helpommiksi kuin peruslänsimaisen äidin ensikuukaudet. Jos ei oletakaan lapsen nukkuvan muualla kuin itsessä kiinni ja on lähtökohtaisesti valmistautunut pitämään häntä sylissä ensimmäiset seitsemän kuukautta ei ehkä niin järkyty ja väsy kun näin "joutuu" tekemään?

Ja toiseksi. Pieni ihminen oli lahja tuonpuoleisesta, tai vielä jumalallinen, tai ainakin valtavan tärkeä, rakas ja hellittelyn ja rakkauden kohde.

Ei kommentteja: