Oli eilen taas tentti. Tällä kertaa onnistuin hoitamaan sen Jyväskylästä käsin, paikallisessa laitostentissä. Käsitteet ovat vieläkin vähän hakusessa, mutta eiköhän se ole läpi ja voin kääntää katseen oikeasti hankalaan ja laskemista vaativaan kurssiin ilmakehän dynamiikasta.
Joulu on ohi kerta kaikkiaan. Harrasteet pyörähtävät käyntiin ja arjen kuviot alkavat olla muistissa. Kuusi poltettiin takassa sunnuntaina ja olen ehkä löytänyt ja kerännyt pois kaikki joulukoristeetkin. Vessan ovi näyttää hetken tyhjältä ilman kortteja ja keittiön pöytä ilman kynttelikköä. Nostin tilalle ruukkukukan, eikös kohta voi odottaa niitä pidempiä päiviä?
Koululaiset käyvät koulua, seurustelevat meidän ja kavereidensa kanssa, hiihtävät ja harrastavat. Välillä ehtivät istua ruudunkin ääressä. "Katsotaanko tänään se päiväni sopulina?" kysyi lauantai-iltana vanhimmainen, jota peesasi pikkuveli: "Minäkin haluan katsoa sen päivä mursuna." Lapsista Päiväni murmelina oli lähinnä ärsyttävä kokemus, aina oli se sama aamu.
Ehkä se on hyvä ikäraja, että pitää osata sanoa ohjelman nimi oikein? Ainakin kaksivuotiaalle Muutinmurtajat on liian hurja sarja. Sen sijaan menimme lukemaan Iku, Ooope ja Ingo - VIIME HETKELLÄ! (Kirjan nimi lausutaan kovalla äänellä ja dramaattisesti. Kyseessä siis Mauri Kunnaksen neljän Riku, Roope ja Ringo -kirjan yhteisnide, josta olemme jo monta viikkoa lukeneet nukkumaan mennessä sen missä lauletaan merirosvolaulu ja sen missä lennetään kuuhun. Kirjan lempinimi tulee siitä, kun pizzanleipomisjutussa saadaan pizza valmiiksi VIIME HETKELLÄ! Tuolta tulevat kaikki yhdeksän serkkuani!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti