perjantai 30. maaliskuuta 2012

Viherhenkilö ostaa sinisen auton

Minun piti ottaa "ympäristöhörhöily" pois otsikon alla olevasta tekstistä. Omatunto ei antanut pitää sitä siellä. Olemme tulleet keskiluokkaisten ja keski-ikäisten sarjaan oikein kunnolla. Meille tuli toinen auto.

Äh!

Jotenkin se tuntuu luovuttamiselta, vaikka löydettiinkin pikkuinen auto jonka päästöt ja kulutus ovat alhaiset, ja teoriassa osan isolla bussilla ajosta voisi peräti korvata tuolla pienellä. Tosiasiassa ajot kokonaisuudessaan varmaan lisivät.

Toisaalta. Miten voisivat olla lisääntymättä, kun mitä todennäköisimmin työskentelen seuraavan vuoden ainakin neljällä eri paikkakunnalla. Yhtälö alkoi käydä hankalaksi.

Ja saako sanoa, että auto on aivan ihana ja iloinen, jos auto voi olla iloinen. Tai jos autosta voi tai saa olla iloinen... Ei ehkä saisi...

Äh, en nyt tahdo antaa sitä vaikutelmaa, etten olisi itse ollut aktiivinen osapuoli autokaupoissa kiertelyssä ja itseasiassa tehnyt ostopäätöksen ja kirjoittanut paperit alle. Nopeampaan tahtiin kuin olin aluksi ajatellut.

Että keski-ikäisyydestä päivää.

Ei kommentteja: