Niin, kun saavuin kotiin, oli vanha kunnon pupu löydetty ja tiukasti taas kainalossa. Mutta kun se taas jonain iltana katosi, vihreäraitainen kelpasi jälleen unikaveriksi.
Mitäs muuta päivänpolttavaa. No, pitää koettaa asettua syksyn työtilaan eli keittiön pöydän ääreen kirjoitustensa kanssa. Lapsilla on kovasti menoja ja koulua on ja uinteja ja vanhempainiltoja ja sen sellaista syksyistä. Kesä oli pitkälti keskityttävä siihen että työt sai tehtyä, niin että syksyllä olisi tosi mukava käydä isovanhemmilla ja parin ystäväpariskunnan luona, ihan huvikseen.
Eli kalenterin luvuksi menee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti