Ei mikään Master Chef, vaan ihan arkinen postaus vaan.
Launtai-iltapäivät ja illat tuntuvat olevan ainoa aika viikossa, kun meillä on aikaa, virtaa ja halua olla keittiössä muissakin puuhissa kuin läksyjä tekemässä, lehtiä lukemassa, askartelemassa, työskentelemässä tai järjestämässä itselle tai toisille pikaista aamu-, väli- tai iltapalaa. Voi vaikka laittaa ihan oikeaa ruokaa ja hauskaa siinä on se, että hiljalleen kaksi vanhinta lasta on alkanut tulla tähän mukaan.
11-vuotiashan on pienestä pitäen ollut ruokamyönteinen ja osaa laittaa kokkelia ja jotain muutakin. Laittaa ja syö salaattia ja sen sellaista myös. Kaikista on hauskaa leipoa sämpylöitä, sekin on hyvä (kolmevuotiasta myöten). Uutta on se, että alkaneen yläkoulun ja kotitaloustuntien myötä myös 13-vuotias haluaa välillä laittaa ruokaa tai leipoa alusta saakka itse - vaikkapa valita jonkun ohjeen ja sitten ihan ilman apua toteuttaa sen.
Tähän aikaan vuodesta on omenoita, ja monta onkin. Esimerkiksi kaura-hunaja-voi-omenapöperöä on mahdollista olla tarjolla enemmän ja useammin kuin tahtoisi, vaikea uskoa mutta totta se on. Lauantaina kaivettiin esiin mehustin, ja 11-vuotiaan kunnioittavalla avustuksella (tarpeeksi iso ja vaarallinen kattila antaa ruoanlaitolle miehiset mittasuhteet) pilkottiin, höyrytettiin ja pullotettiin. No puolitoista pulloa ehkä, mutta jotain kumminkin. Ja sosetta tehtiin maltillisesti, kun sitäkään ei talven aikana kovin paljon kulu.
Kait niitä jonnekin pitää lahjoittaa. Kauemmas kuin naapurille - kadun varrella näyttää kaikilla olevan monen omenan myönteinen ongelma.
PS. Tänään kävimme pikaisilla sunnuntai-kaupoilla, ja ostimme halvimman kapean hyllyn mitä löytyi. Nuoriso kasasi sen ihan ilman apua (Eikö tässä ole jo syytä kylliksi lasten hankkimiseen? Ei tarvitse enää itse koota huonekaluja.) ja nyt meillä seisoo keittiössä tukiasema kaikille niille 13-vuotiaan ompeluharrasteille, mitkä ovat viimeiset kuukaudet tuntuneen valtaavan koko huoneen. Totesin, että on ihan turha koettaa pitää tämän sortin tekemistä lapsen omassa huoneessa tai muuten poissa silmistä. Ei se pysy. Eikä sen tarvitsekaan. Laitetaan sitten ihan selkeästi paikka tavaroille siihen mihin ne tuntuvat luonnostaankin jäävän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti