sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Kiipesimme portaita Italiassa

Syysloma alkaa vedellä viimeisiään. Aika hektinen kalenteri on edessä, mutta ei katsota vielä sinne.

Olimme puolison kanssa kolme yötä ja neljä päivää Milanossa. Kivaa oli, ja erikoista, kun edellisestä kahdenkeskisestä matkasta oli viisi vuotta.

Asuimme päärautatieaseman lähellä edullisessa business-hotellissa ja itse asiassa Milanossa vietimme pääosan ajasta rautatieasemalla ja tuomiokirkon sisällä tai katolla, siltä tuntui. Paitsi mitä nyt syötiin ja nukuttiin. Tuomiokirkon katto olikin oiva paikka olla, kumman rauhallinen ja sokkeloinen kaupungin yläpuolella. Kävimme me tiedemuseossa katsomassa Leonardon koneiden pienoismallit tietenkin.

Yhtenä aamuna ajoimme nopealla junalla huiskis vaan Bolognaan ja illaksi takaisin. Siinä välissä ehdimme kävellä liki 20km ja Bologona olikin tosi kaunis ja hauska kaupunki. Sinne voisi mennä toistekin. Kujia ja katettuja jalkakäytäviä ja historiaa. Kiipesimme 900 vuotta vanhaan kapoiseen torniin vaikka hiukan hirvittikin ja jaksettiin nousta se 666 holvikaarta käsittävä katettu käytävä kaupungin viereiselle mäelle.

Italia on kiva - kirjoitetusta kielestä saa kiinni kun vähän makustelee sanoja muiden osaamiensa kielten valossa, meno on leppoisaa eikä mitään oikeastaan tarvitse jännittää. Ja ruoka on hyvää ja sitä saa tarpeeksi paljon ja usein. Jos joskus viiden vuoden päästä pääsemme taas matkaan, ehkä voisi ottaa jonkun Bologna-Verona -yhdistelmän tai jotain.

Ja nyt arkeen - on tässä jo ehditty kerätä lapset, palata kotiin ja kiitellä kaikki lapsenvahdit (kahdella paikkakunnalla), kiskoa porkkanoita maasta ja haravoida vähän, päivittää työlistat, pestä pyykkiä ja sokerina (aika isona) pohjalla vaihtaa huoneita tyttären kanssa. Nyt meillä on pitkästä aikaa puolison kanssa taas yhteinen huone - sellainen vanhempien makuuhuone vaikka huoneen koossa hävisimmekin - ja tytöt muuttivat yhteiseen huoneeseen.

Ei kommentteja: