Pidimme puolittaisen kaupunkijuhannuksen ja loppu viikonlopusta kului siihen kun saateltiin 12- ja 4-vuotiaat mummolle Savoon muutamaksi päiväksi (eli nyt on sellainen siat pellossa -olo kun ei tarvitse laittaa nuorimmaista nukkumaan tms.)
Jos olisi ollut kamera mukana ja jaksaisi kuvia latailla, postauksessa saattaisi olla seuraavia tuokiokuvia:
Juhannusaattoilta, iltakahdeksan, uimarannalla. Meidän lisäksemme vain satunnaisia muita. Kylmässä vedessä lapset leikkii piimää. Ohi ajaa juhannusristeilyllä koivuin koristeltu sisävesilaiva Suomen Suvi.
Juhannuspäiväilta, iltayhdeksän, syvällä Savossa. Pyörälenkillä äidin ikivanhalla vaihteettomalla. Ilta-aurinko jostain puiden välistä, kituliaan metsän sivussa kasvaa leinikkiä, koiranputkea ja kaikkea joutavaa.
Juhannussunnuntai, iltayhdeksän, Muuratsalo. Tyttären kanssa ihan uudella uimarannalla, ajelulla. Taas se järvi, vihreä luonto ja aurinko.
***
Niin sitä tulisi otettua kliseisiä kuvia keskikesän juhlasta. Vaikka kyllä meidän päiviimme kuului iso siivu myös jalkapallon katsomista TV:stä. Ja juhannusta edeltävinä päivinä lapset katsoivat urakalla (no ei 4-vuotias katsonut) Tähtien sota -sarjaa läpi.
***
Loppuun seuraleikki. Mikä se on suomeksi se musical chairs? Se missä leikkijöitä on yksi enemmän kuin tuoleja, ja kun musiikki loppuu kaikkien pitää vaihtaa paikkaa? Meillä on leikitty sitä pikästä aikaa nukkumapaikkojen suhteen (onneksi niitä on enemmän kuin nukkujia, jos sohvakin lasketaan mukaan). Kun on lämmintä, valoisaa, ei yhtään univelkaa ja lintu huutaa kovalla äänellä ei perheenjäsenistä oikein kukaan tahdo saada illalla unen päästä kiinni. Puoliso vaeltaa sängyn ja sohvan väliä. Lapsista paras paikka nukkua on lattialla oleva patja, mielellään se joka on jäänyt jostakin syystä vanhempien huoneen lattialle. Sille patjalle on olemassa jonotuslista. Juhannusaattona herättiin sellaisessa konfiguraatiossa, että minä ja vanhimmainen oltiin kyllä omissa sängyissämme. Mutta puoliso oli sohvalla, nuorimmainen patjalla, 9-vuotias nuorimmaisen sängyssä ja 12-vuotias 9-vuotiaan sängyssä.
Onneksi ei enää jaksa tästäkään stressata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti