Harvinaisen tukalaa.
Yksi niistä keleistä, jolloin oikeasti miettii miten pääsee töistä kotiin kun ei ole autoa mukana. Kuinka paahtavasti päivä paistaa isoille aukioille polkupyörän selässä vai iskeekö ukkonen päähän?
(Muita tällaisia ovat tietenkin kovat pakkaset ja lumimyräkät. Ehkä rankka sadekin, etenkin jos se tulee tuulen mukana.)
Olemme hetken kaikki kotipaikkakunnalla. Huomenna menemme mummille ja puoliso ja minä entisen kollegan väitökseen ja karonkkaan. Ja sitten jään kaikkien lasten kera heinäkuuksi enemmän tai vähemmän lomalle - yksi viikon työreissu tämän lomailun ihanasti katkaisee.
Lyhyen tähtäimen suunnitelma: jos ukkonen ei estä, menkäämme järveen. Se on parempi tapa vilvoittaa lapsia kuin pihaan tehdyn pressumäen kasteleminen kovin monella sadalla litralla ostovettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti