Nuorimmainen on ollut samalla hoitajalla jo kolmisen vuotta. Pidettiin tänään varhaiskasvatuskeskustelu, hyvissä ajoin. Todettiin että vakavin ongelma on peukalon imeminen, ja siihen ehkä voisi auttaa pinkki kynsilakka. Ilmeisesti hoitoryhmässä ei ole ongelmia, jos hoitajan arvio on "en tiedä mitä tekisin jos minulla ei olisi tuota tyttöä ryhmässä". (Hän muisteli siis viime vuotta, kun hänellä oli yhtäaikaa kolme vilkasta noin 2-vuotiasta mutta onneksi yksi rauhallisempi juttukaveri siinä lisänä.)
Oli koulujenväliset yu-kisat eilen. Meidän perheen edustus oli 12-vuotias keihäs- ja korkeusmies. Vankkaa keskikastia molemmissa lajeissa. Ja kyllä oli monta tuttua naamaa, etenkin lasten ja nuorten joukossa urheilukentällä ja katsomossa!
Eli alkaa vanhemmuus sujua ja tuntua tutulta? No joo. Riideltiin tai ehkä tarkemmin sanottuna tapeltiin railakkasti mainitun 12-vuotiaan kanssa sitten koko eilinen ilta.
Vaikka kuinka on tuttua ja teoriassa kaikki menee, ei se käytäntö sitten olekaan oppikirjasta.
Viikonloppuun voisi kuulua sadonkorjuuta ja monen perheenjäsenen menoja sinne, tänne ja tuonne. Lasten serkkua voisi käydä juhlistamassa niinkin lähellä kuin Turussa. Täyttää hänkin muhkeat 2v.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti