tiistai 17. joulukuuta 2013

Jytym

Kello neljä aamulla. Puoliso ja minä heräämme yhtä aikaa adrenaliinipiikkiin, jonka aiheuttaa salaperäinen humahtava ääni sekä sitä seuraava taloa tärisyttävä (kirjaimellisesti) jymähdys. Ensireaktio: katto ja parveke menivät uusiksi, joko vaahtera tai mänty tai molemmat kaatuivat päälle just.

Aika äkkiä saatiin sen verran vaatetta päälle että päästiin ensin kurkkimaan ikkunoista ja sitten pihalta että mikä ihme se oikein oli. Isot puut olivat kumma kyllä pystyssä ja katto ehjä. Ja autokanta. No, talon takana on yksi yksirunkoinen ja yksi kaksirunkoinen koivu. Sen kaksirunkoisen koivun toinen runko oli mennyt muutaman metrin korkeudelta katki, ja katki mennyt osa oli ilmeisesti kaatunut ensin toista koivua vasten, ja sitten tehnyt jonkinlaisen pyörähdyksen ja jysähtänyt vapaapudotuksessa maankamaraan. Siinä touhussa se oli mennyt vielä kahteen osaan. Hyvin oli asiansa hoitanut, sillä seinässä / katossa ei näkynyt mitään ja ainoa vahinko (jota emme itke) on orapihlaja-aidassa.

Aika vaikea oli nukahtaa uudestaan. Tuuli kävi aika kovana ja puuskat olivat tasaisia ja pitkiä, tuli ehkä odoteltua uusia ääniefektejä. Mutta ei niitä tullut.

Aamulla soitin jollekin puunkaatomiehelle. Saadaan varmaan kuivamaan omaakin puuta tulevien talvien iloksi.

Päivitys iltapäivällä: mies kävi pällistelemässä ja mittailemassa ja haistelemassa ilmansuuntia, ja sanoi että joo. Onnistuu puun kaato, mutta odotamme pohjoistuulta, laitamme tien hetkeksi poikki liikenteeltä ja viritämme vedon naapurin mäntyyn. Ja toivomme parasta.

Pohjoistuulta odotellen.

Ei kommentteja: