tiistai 4. helmikuuta 2014

Kytkimiä ja kotiinpaluita

Puoliso ja vanhimmainen tulivat eilen aamupäivällä reissultaan. Aikaerosta hiukan sekaisin mutta ruskettuneina ja kuulemma riidatonta ja onnistunutta isä-tytär -aikaa viettäneenä (isän tulkinta). Vanhimmainen toi kaikille tuliaisiksi ällömakeita tikkareita ja pikkusiskolle vielä Atlantin rannalta löytyneen lapion.

Sitten ko. 8-luokkalainen pakkasikin toisen laukun ja kävin viemässä hänet kahdeksi yöksi ja kahdeksi päiväksi TET-jaksolle tätinsä luokse (eläinlääkäri).

Kaikkei hassuinta tässä kotiinpaluussa oli se, miten jokin kytkin kääntyi oikeaan asentoon 6-luokkalaisen päässä. Kuin taikaiskusta loppui kiukuttelu, ailahtelevuus ja suunnaton rasittavuus. Varmaan stressitasot laskivat sellaiselle tasolle että rauhallinen mieli ja äänensävy, nukkumaan meno, aamulla sängystä nousu, säännöllinen ruokailu ja muu tavallinen elämä tuli taas mahdolliseksi.

Olisi niin hyvä muistaa, että isommatkin kuin vauvat ja taaperot saattavat reagoida esim. vanhemman poissaoloon jollakin epäloogisella tavalla.

Ei kommentteja: