Kun on harvoin sairas, siitä voi vaikka nauttia. Olin eilisen enemmän tai vähemmän kuumeessa ja se oli oikein rauhallista ja mukavaa. Kun sattui puolisokin paikkakunnalle lapsia hoitamaan.
Kuumeisena nukkuessani havahduin vähän väliä, ja ajatuksissa tuntui koko ajan olevan joku kokonaisuus, vähän niin kuin palikkayhdistelmä tai molekyyli tai jokin, ja herääminen heräämiseltä se pieneni tai muodostui ikään kuin pienemmistä yksiköistä. Mitä tämäkin kuvannee.
Äitienpäiväviikonloppu. Kait se jonkinlainen kakkusavotta on lapsilla, ja nuorimmainen toi jo yhden kortin illalla minulle kun ei malttanut odottaa. Ja jääkiekkoa tulee TV:stä ja euroviisuja. Sää vaikuttaa mielialaan (ja ehkä viidennenkin päivän jälkeen kahvittomuus vielä) enkä usko että edistämme juurikaan pihatöitä, vaikka se jotenkin äitienpäivään kuuluisikin. Onneksi naapuri on matkoilla (eikä näe että meillä on edelleen kauan aikaa sitten haravoituja lehtikasoja joka paikassa).
Vanhimmaisen kanssa olin aamulla opintojenohjaajan pakeilla. Tuntui tuntevan oppilaansa melko hyvin, ja oli kannustava meidän nuoren tulevaisuuden suunnitelmien suhteen. Ja otti asiakseen hommata ensi syksynä tutustumisen siihen mahdolliseen seuraavaan oppilaitokseen. Kyllä nämä meidän ala- ja yläkoulut ovat parhaita mitä tässä systeemissä on mahdollista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti