Kulttuuri koskettaa joskus syvältä ja joskus kummallisissa muodoissa.
Se nyt ei ole ihme, jos muoto on kaunokirjallisuus kuten Kazuo Ishiguron Ole luonani aina, tai siitä tehty elokuva. Etenkin kun en ole melkein vuoteen lukenut juuri yhtään kunnon kirjaa tai katsonut muuta kuin urheilua tai dekkareita.
Mutta että kantaaottavat luonnonsuojelubiisit Ellan ja Aleksin levyltä Lenni Lokinpoikanen???
Tai muutama työvuoro sitten, yöllä, kun kaiuttimista tuli Juicen kappale 3.30. Kuka vielä muistaa nuo runolliset sanat?
Rakasta minua nyt kun kaikki muut ovat menneet
Kun varjot hiipii yli lattian
Minä riisun kengät pois, sillä sinä olet palava pensas
Hautajaiset seis, vainaja puuttuu
Varis lentää pellon yli eikä itke yhtään
Kahvilat avaavat ovensa vähitellen
Tänään liikenteessä kuolee jonkun teräsvartalo
Vieläkö meillä on kaljaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti