Eilen iltapalalla 10-vuotias kysyi häntä askarruttaneen kysymyksen:
"Maksaako työpaikka?"
"Ööö - Mitä??"
"Niin että pitääkö maksaa siitä kun käy töissä?
"Eeei... Kyllä se ajatus on että siitä työstä saa palkkaa..."
"Niin mutta siis kun alkaa jossain työpaikassa, niin pitääkö siitä maksaa?"
"Niin että pitääkö se ostaa jotenkin se työpaikka jos sinne haluaa? Kyllä se toimii niin että jos vaikka sairaala tarttee sairaanhoitajia, se maksaa niille ihmisille jotka suostuu tekemään sitä sairaanhoitajan työtä."
Jatketaan vielä hetki, ja sitten lapselle kirkastuu että totta tosiaan, työtä tehdään sen takia että ansaittaisiin rahaa.
Ehkä lapsella oli vielä terveen anarkistinen näkemys siitä, että työ on jotain niin mukavaa ja omaehtoista, että sen tekemisestä olisi valmis vaikka maksamaan! (Ja ehkä oman perheen esimerkki on ollut just tuommoinen - tutkimustyö, nimenomaan sen työn tekeminen ja työn sisältö on niin tärkeää, että jos toimeentulo olisi turvattu jotain muuta kautta minulle olisi aika se ja sama saisiko varsinaisesta TYÖSTÄ rahaa.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti