Lasketaan päiviä, kuinka kauan vielä saa hyvällä omallatunnolla pitää joulukuusta. Muutaman. Nuutti on ensi viikolla.
Lasketaan aamulla minuutteja, kuinka kauan voi vielä olla peiton alla. Kamalia nämä lomanjälkeiset viikot, niin koululaisille kuin vanhemmillekin! Ensin 7min kellon soittoon. Sitten 17min jonkun toisen patistukseen. Sitten vielä ihana puolituntinen ennen kuin on itse ihan pakko viimeisen kerran nousta aamutoimiin ennen kuin on ihan pakko ravistaa uninen nuorimmainen maailmalle.
Nuorimmaisen hoidossa on kehä kiertynyt umpeen - kun hän meni hoitoon 1v3kk ikäisenä, oli hän nuorin ja ainoa tyttö. Nyt hän on vanhin ja taas ainoa tyttö. Joululoman jälkeen kokoonpano on kaksi 1-vuotiasta (!) ja sitten nämä konkarit 4v ja 5v.
2v6kk ikäinen gerbiilimme oirehtii vanhuutta. Elelee hissuksiin ja lihoo. Elämänkaari on eräillä lyhyempi kuin toisilla.
Lasketaan hankkeessa jäljellä olevia työpäiviä. No en uskallakaan laskea. Sen verran vähän niitä on, että "kesätöitä" on taas haettu niin sääpäivystyksestä kuin kaverin firmastakin, vaikka voihan olla että hankkeelle pämähtää vielä helmikuussa jatkorahoitusta.
Ja jos ei, voihan olla että sitä tekee vuonna 2015 työelämästään oikein kunnon tilkkutäkin, ja ottaa kaiken rinnalle vielä rohkeasti Y-tunnuksen ja perhedoulauksenkin. Tapasimme eilen ihanan kokoonpanon vapaaehtoisina ja yrittäjinä perheiden parissa toimivia naisia. Kaikenlaista tuntuu olevan tekeillä - osuuskuntaakin joku koettaa laittaa kasaan. Oma perhedoulaksi sertifioitumisprosessi alkaa olla loppusuoralla, yhden perhetapaamisen päässä käytännössä. Sitten lasketaan vaan papereita ja suorituksia ja postitetaan ne aavan meren tuolle puolen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti