Äsken oli kevät, ja meillä poljettiin skootteria käyntiin joka aamu ja joka ilta. Sitten se käynnistyi! Mutta sähköt olivat kadonneet mystillisesti. Onneksi talvikin tuli takaisin, eli huoltoon menoa voi lykätä ainakin viikolla. Teini kyllä odottaa aika kiivaasti sitä että olisi oma menopeli taas alla.
Tänään on yläkoulu-lukioaikojen kolmikostamme vanhimman 40-vuotispäivä. Toukokuussa on toisen, ja kesäkuussa lopulta minun. Aina välillä tuntee itsensä tosi keski-ikäiseksi ja aikuistuneeksi, jopa raihnaiseksi ja ikääntyväksi. (Eilen nuorimmainen näytti väsyneeltä illalla puoli yhdeksän. Hyvä syy mennä itsekin nukkumaan. Ei silti, vointi on paljon parempi kuin tammi-helmikuussa. Säännöllinen vuorokausirytmi ja tarpeeksi rautaa.)
Löysin kauan etsimäni vihon, johon oltiin lukioaikoina kirjattu ylös kaikkea hassua koulussa tapahtunutta. Välissä oli lappunen, josta muistan että sitä täytettiin joskus OPOn tunnilla. Suluissa olevat kommentit tältä päivältä, auttamatta aikuistuneen minän suusta.
Aikuisuus on sitä että saa huolehtia omista asioistaan. (On se, enemmän tai vähemmän)
Toisaalta on paljon velvollisuuksia mitä ei nyt ole. (Joo)
Aikuinen ihminen on usein tylsä ja kaavoihinsa kangistunut, hän on kypsä eikä hihittele turhia, aikuisen elämä on pitkäveteistä. (No ei ole. Tai ainakin koetan tietoisesti välttää että näin ei itselle kävisi)
Ihminen on aikuinen vasta kun tunnustaa itselleen olevansa aikuinen ja HALUAA OLLA. (Luulen, että monille tosiasian tunnustaminen tapahtuu jälkijunassa. X-sukupolven edustajille aikuistuminen ei ole ollut tavoiteltava asia, eli ehkä tuo haluaminen on kiven alla. Vaikka aikuisuus on ainakin minusta paljon mukavampaa kuin nuoruus.)
Aikuisen pitäisi säilyttää joustavuutensa. (Hyvä olisi. Lasten saaminen auttaa tähän)
Aikuistumisessa on vaikeaa, kun ihmisen oletetaan aikuistuvan samalla kun ihminen vanhenee. Se ei pidä paikkaansa. Jotkut aikuistuvat 15-vuotiaana, jotkut eivät osaa eikä halua aikuistua koskaan. (Totta)
Aikuistuminen on huono asia. (No eikä ole. Aikuisena on helpompaa kuin nuorena, vaihtoehtoja on enemmän, eikä aikuisen ole pakko olla tylsä ja pitkästynyt)
Sääli että vasta aikuiset pääsevät eduskuntaan. Aikuisten mielipiteethän ovat niin tylsiä. (En ole ihan varma olisivatko alaikäiset päättäjät parempia. Luultavasti kyllä)
Ihmistä ei pitäisi pakottaa olemaan aikuinen, vaikka se olisi jo viisissäkymmenissä! (Jaa-a. Ehkä ihmiset pääsisivät vähemmällä ja maailma olisi himpun verran valoisempia paikka, jos länsimainen ikä-angsti vähenisi. Sanoisin tämän nyt siis niin, että kenenkään ei pitäisi pitää aikuistumista tai mihinkään ikäluokkaan kuulumista pahana peikkona tai ihmisiä toisistaan erottavana
tekijänä.)
Tähän vielä toinen lappu, johon kirjattiin kuusi itselle tärkeintä asiaa, samalla OPOn tunnilla.
1. Onnellisuus
2. Rakkaus, ystävyys
3. Vapaus, itsenäisyys
4. Mielenkiintoinen elämä
5. Itsekunnioitus ja arvostus
6. Itsensä toteuttaminen
Mitäköhän nyt kirjoittaisin? Pitkälti samanlaisen listan varmaan. "Onnellisuus" tosin koostuu nykyään mielestäni kaikesta muusta mitä listalla on, se ei ole erillinen olotila. Onnellisuuden tunteeseen liittyy myös tyytyväisyys, eli oman itsensä ja toisten hyväksyntä. Itsenä toteuttamisen ja mielenkiintoisen elämän saattaisin listata nyt semmoisena kohtana, että tärkeää on että saa tehdä asioita monipuolisesti, sellaisia asioita jotka osaa ja joista nauttii ja joiden kautta voi olla hyödyksi muille. Ehkä listalle nousisi rakkauden ja ystävyyden lisäksi KUULUMINEN JOHONKIN, eli kaikki aikuisikään mennessä kehittyneet verkostot: perhesuhteet, sukulaisuudet, asuin- ja työpaikkojen määräämät suhteet, erilaiset samanmielisten porukat.
(Muistelin että tällä listalla olisi ollut korkealla myös kohta "Syöminen, juominen ja nukkuminen". Mutta ei ollutkaan. Pitäisi olla, edelleenkin.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti