Nuorimmainen on ainoa taiteellisista harrasteista aidosti innostunut lapsemme, ja tässä ollaan syksystä asti laajennettukin kokemusmaailmaamme tanssitunneilla. Ovat leikinomaisia ja ihania, ja me ollaan puoliso, lapsi ja minä kaikki korviamme myöten rakastuneita iiiiihanaaan tanssiopetätiin joka on aina iloinen.
Voi olla, että tämä ilo loppuu kun nuorimmainenkin on alkanut haikailla takaisin yleisurheiluhalliin (ja hiihtoladulle), mutta nautitaan nyt vielä toukokuun loppuun asti. Saa vaikka välillä hengailla sellaisen rakennuksen kellarissa jossa jonkun oven takana lapset tanssii, ja toisten ovien takana eri ikäiset soittavat torvia, huiluja, rumpuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti