Olen huonosti seurannut Pariisin ilmastoneuvotteluja (COP21 / CMP11). Mutta käynnissä ovat. Loppusuora -sana on ehkä liioittelua. Kait ne valvovat aamuyölle taas lauantaina.
Voi kun saisivat jotakin sitovaa ja kunnianhimoista aikaan!
Tähän aikaan joka vuosi tulee pieni haikeus, kun muistelee sitä ainokaista omaa ilmastokokouskokemustaan syksyltä 2006. Olihan se niin spesiaali tapahtuma olla mukana. Jatkuvaa jännityksen kuplintaa ja kiireistä kipitystä sinne tänne koko kaksi viikkoa. Daily programme -monisteet koetettiin bongata heti aamusta jotta tiedettäisiin mitä kunakin päivänä oikeasti tapahtuu... ja kansalaisjärjestöjen uutislehtisestä sitten luettiin mitä edellispäivänä oikeasti TAPAHTUI.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti