Vaihtarimme on meillä enää reilun kuukauden. Vanhimmaiselta jos kysytään, hän ei lähde yhtään liiian aikaisin. Ei meillä mitään varsinaista kriisiä ole ollut eikä ole, mutta vanhimmaistamme rasittaa ylimääräinen henkilö hänen huoneessaan, eivätkä henkilökemiat synkkaa ihan parhaalla mahdollisella tavalla.
Itse huomaan, että tämä viiden kuukauden vaihto on liian lyhyt. Hyvä että meidän lapsukaisemme on Italiassa koko vuoden. Vaikuttaa siltä, että tässä neljän kuukauden paikkeilla tulee joku notkahdus, ja veikkaisin että vaihto-oppilas alkaisi integroitumaan kunnolla osaksi perhettä vasta tämän vaiheen jälkeen. Olisi pakko keskustella hiukan enemmän molempien osapuolten tarpeista ja tavoista ja alkaa etsiä lisää uusia yhteisiä tekemisiä. Mutta kun lähtö on kohta edessä, ei kumpikaan osapuoli koe tähän tarvetta. Suhde jää pinnallisemmaksi, joskin taatusti pysyy yllä vuosia ja vuosia sen jälkeen kun vaihtari on matkustanut takaisin kotiin.
Mutta enemmän tämä silti on pitkä vierailu kuin uusi sisarus- tai vanhemmuussuhde. Jäädään odottamaan, miten vanhimmaisemme käy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti